Postikortti Maspalomasista

Terveiset Maspalomasista, Gran Canarialta. Lämmintä on ollut – toivottavasti ainakin lämpimämpää kuin Suomessa. Pari viimeistä päivää ollut 25 asteen nurkilla.

Neljä päivää ja reilut 120km takana tiukkaa kuntoliikuntaa. Maspalomasin ja Playa del Inglesin alue on siitä optimaalista aluetta urheilla, kun paljoa tekemistä täällä ei ole. Rusketuskin tarttuu parhaiten juoksemalla, eikä siihen tarvita naapurin walesiläisten 24 tunnin kinkunpaahtamista altaalla. Nytkin ne tuolla makaavat vaikka kello on jo yhdeksän illalla, liekö sammuneet. Kyllä ne siitä taas aamuksi virkoavat kun hotellin terassi aukeaa. Saavalaisenkin niska punoittaa orastavaa rusketusta jo kummasti muutaman lenkin jälkeen ja juoksu näyttää lennokkaalta kuin nuoruusvuosina. Kyllä aurinko ja indo pahemmat kalkkeutumat sulattaa. Joten hyvin täällä menee kaikin puolin.

Edellisissä kohteissa Kiinassa ja Keniassa matkustellessa erottui massasta ja olo oli välillä kuin isoimmallakin turistinähtävyydellä. Gran Canarian rannikolla tämä ei ole ongelma, kun suomalaisturisteja on lentänyt tänne talvehtimaan enemmän kuin minkään maan tuontirajoitukset saisivat sallia. Oletin että kolme viikkoa täällä voisi olla hyvää espanjan opintojen virkistämistä. Kielikylvyn voi unohtaa kun lähikaupan Pedrokin puhuu parempaa suomea kuin meikäläinen espanjaa.

Nettiyhteydet ovat kuin suoraan 70-luvulta ja tämäkin postikortti pitää lähettää suomalaisen ravintolan Kuparipannun langattomasta netistä. Kuparipannu ei suinkaan ole ainoa silmiin osunut suomalaiskuppila. Ainakin Iskelmä Baari, á la mummo ja Mummola ovat löytyneet. Huhujen mukaan Timo Jutila ja Nurmisen Pasi olisivat myös suunnittelemassa oman raflan Alamummon avaamista. Kelpaa siinä Marko Jantusen poikaholidayta tulla viettämään poikien kahvilaan. Joten siinäpä yksi syy lisää tulla takaisin tulevaisuudessa. Toinen syy mahdolliseen paluuseen on Frederikin missaaminen tällä retkellä. Frederik rillutteli ahkeraan joulunalusaikana Iskelmä Baarissa, mutta viime päivät tien varret ovat olleet pullollaan kaikenlaisten entisten idoleiden julisteita. Kuulemma Kristian Meurman ja Jani Wickholm esiintyvät uudenvuoden aattona.

Lukemaankin on ehtinyt. Sain äsken päätökseen Bostonin Maratonin race directorin Dave McGillivrayn varsin kelvollisen muistelmakirjan ”The Last Pick”. Tällä hetkellä edessä ovat kirjat ”Why We Run”, ”Why We Buy” ja Via Helsinki –lehden artikkeli ”Why Do We Travel?”. Joten elämän peruskysymyksiä selvitellessä menevät seuraavat hetket. Erityisesti “Why we run” -kysymys tulee entistä enemmän ajankohtaiseksi lähiaikojen aikana kilsojen kasautuessa jalkoihin.

Hasta luego seuraavaan korttiin asti,

Aki

ps. Kisa-asutkin hommattu ensi vuodelle (alla).

Advertisements

Hyvät Joulut!

Vuosi sitten joulun alla kotiuduin Guangzhoun saasteisesta +25 asteesta Helsinki-Vantaalle, missä odotteli mukavan kipakka -22 celsiusta ja hirmuiset kinokset lunta. 50 asteen muutos ja lumi tuntui silloin erittäin eksoottiselta, varsinkin kun edellisestä kunnon lumikasan näkemisestä oli jo useampi vuosi. Melkein mieli teki jopa maistamaan tuota valkoista, omituista ainetta. Talvea kesti silloin kaksi viikkoa ennen kuin suuntasin useammaksi viikoksi Wannaksen savimajaan Keniaan.

Tänä vuonna budjetoin homman täysin päinvastoin. Analysoin jo hyvissä ajoin että koko syksy on lumetonta, jouluaattona tulee hieman lunta luomaan joulufiilistä, joulupäivänä sää pysyy erityisesti Helsinki-Vantaalla loistavana ja Virtasten jouluaattona Tapaninpäivänä tulee lunta niin pirusti. Virtasenpäivän ennätysnietokset säilyvätkin sitten aina tammikuun puoleen väliin saakka jolloin alkaa aikainen kevät. Toistaiseksi tippaus on täyttänyt kaikki odotukset. Talvi Helsingissä on ollut kestävyysjuoksijan unelma-aikaa. Kun tuo unelma-aika loppuu Tapsanpäivänä, meikäläinen on suunnannut jo Joulupäivänä Gran Canarialle Maspalomasiin parempien juoksubaanojen ja Frederikin junttidiskohittien luvattuun turistihelvettiin. Siellä kohotetaan kuntoa kolmen viikon ajan väistellen virttyneissä 95- ja 2011 MM-jääkiekkopaidoissa hikoilevien kaljoittelevien suomalaisturistien ilmaveivejä. Myös Playa del Inglesin kuuluisan nakurannan “käärmenäyttelyn” sinertävät melanoomaiset saksalaisturistit muodostavat todellisen uhkan onnistuneelle leirille. Jos nuo uhat onnistuu välttämään, on varmasti sekä henkisesti että fyysisesti valmiimpi kuin koskaan ensi vuoden karkeloihin.

Minkä takia sitten suunta on Gran Canaria, kun suurin osa suomalaisista juoksijoista leireilee Etelä-Afrikassa, Portugalissa tai Keniassa? Plussaa tulee siitä, että olen ollut saarella kaksi kertaa aikaisemminkin ja molemmilla kerroilla leiri on sujunut erinomaisesti ja se on antanut loistoboostin ja selvän tasonnoston tulevaan kesään. Sää on tasapainoinen ja lämmin ja saarihan nauttii useimpien tutkijoiden keskuudessa hankittua titteliä “The Best Climate in the World”. Sijanti on sopiva ja suoria lentoja löytyy edullisesti – jos vain kyseiset turistilennot alusta asti hengissä selviää. Kolmen viikon leirin takia ei viitsi kauemmas matkustaa ja vanhat raihnaiset lihakset kaipaavat lämpimään edes hetkeksi. Vielä kun Saavalainenkin päätti lähteä pariksi viikoksi mukaan niin ei ole niin puuduttavaa niitä ohjelmassa lukevia 300 kilometrin viikkojakaan vedellä. Miinuksia tulee ylenpalttisesta turismista ja tällä hetkellä heikohkosta jalkapallojengistä UD Las Palmasista (segundan puoltaväliä). Tosin 15. tammikuuta Barcelonan B vierailee Estadio Gran Canarialla, joten pakkohan pääkaupunkiin on silloin suunnata.

Muutama päivä siis enää jouluun ja ensimmäinen syksy Suomessa sitten vuoden 2006 on takana. Viimeiset pari viikkoa otettu juoksullisesti rennosti että pääsee hyvässä vireessä ulkomaille. Kaikki on sujunut tähän mennessä loistavasti ja vielä on tallattavana yksi mielenkiintoinen kilpailu Runner’s High:n Talvisarjan 3. osakilpailun merkeissä 22.12.. Sen jälkeen kilpailuja onkin edessä vasta isona vuonna 2012. Jos ei se vuosi tuota tulosta niin aina on sitten vuosi 2013 ja mahdollisesti huhujen mukaan myös 2014.

Hyvät joulut kaikille ja palataan asiaan seuraavan kerran Frederikin kainalosta Maspalomasin dyyneiltä!

Nälkä kasvaa juostessa

200 kilometriä juoksua viikossa saattaa kuulostaa monelle vanhan koulukunnan miehelle määrältä, joka hilpaistiin kultaisella 70-luvulla vihellellen menemään niin heinänteon yhteydessä kuin 50 asteen pakkasessa nahkamaihareissa. Meikäläiselle, suomalaisen kestävyysjuoksun 80-luvun puolessavälissä syntyneen pullamössösukupolven edustajalle, tuo raja on toistaiseksi ollut saavuttamaton. Viime viikolla se sitten poksahti. 205 kilometriä seitsemässä päivässä. Sama matka kuin Hakuninmaalta Orivedelle.

Edellinen “ennätys” oli Flagstaffista, Arizonasta keväältä 2010. Silloin tuli hölköttelyä 182km edestä yhdellä lepopäivällä. Tuo lepopäivä (seitsemän tunnin vaellus Grand Canyonilla) saattoi tosin pelastaa paljon, koska kyseisenä aamuna herätessäni akilles narisi pahaenteisesti. Canyonilla akilles vetristyi, eikä ole sen jälkeen vaivannut. Tällä kertaa jalkoja ei ole kiristänyt viikon missään vaiheessa, ja jumittavin harjoitus taisikin olla kahden tunnin seisoskelu Maroon 5:n keikalla keskiviikkona. Tehotkin olen pitänyt erittäin leppoisina, joten aikaa näiden kilometrien keräilyyn on kulunut paljon ja hartaasti. Onneksi aikataulujen puolelta siihen tällä viikolla oli mahdollisuus.

Yksin ei myöskään tarvinnut määrää nieleskellä: kilometrit tuli kerättyä ainakin 25 eri henkilön kanssa viikon aikana ja onnistuin vielä sivuuttamaan pelkällä kädenheilautuksella Saavalaisen vetämän noin 70 hengen pappajengin sunnuntain pitkällä lenkillä. Seuraavan kerran ennätystä tosin tullaan kutittelemaan juuri Saavalaisen peesissä Kanarian “turistihelvetissä” Playa del Inglesissä joulukuun loppupuolella. Katsotaan kestääkö moottori enää tuota prässiä pahemmin piiputtamatta.

Jokaisella stoorilla täytyy kai olla jonkinlainen opetus lopussa. Koinko jonkinlaisen valaistumisen tai runner’s high:n maistellessani kilsoja tolkuttomasti? En tiedä, mutta ruoka maistui ainakin niin pirusti ja tiistaina piti vetää neljä lämmintä ruokaa ja torstaina ostin historiallista ensimmäistä kertaa paketillisen HK:n sinistä slerssiä. Kai se nälkä sitten kasvaa syödessä. Tai juostessa.

Viikon treenit:

Ma 28.11. (36.5km): ap: Pk-20km ip: Pk-kevyt 16,5km

Ti 29.11. (30km): ap: Pk-12km ip: Pk-18km

Ke 30.11. (27km): ap: Pk-8km ip: VR+ 12km kiihtyvä 40.30 +VR

To 1.12. (25km): ap: Pk- 25km

Pe 2.12. (20km): ip: PK-20 km (sis. 1h lihaskuntoa)

La 3.12. (31km): ap: VR+ 10x1000m/1min Rec avg. 3.05 +VR ip: PK-12km

Su 4.12. (35,5km): ap: Pk-kevyt 35,5km

Yhteensä: 205 km