Nälkä kasvaa juostessa

200 kilometriä juoksua viikossa saattaa kuulostaa monelle vanhan koulukunnan miehelle määrältä, joka hilpaistiin kultaisella 70-luvulla vihellellen menemään niin heinänteon yhteydessä kuin 50 asteen pakkasessa nahkamaihareissa. Meikäläiselle, suomalaisen kestävyysjuoksun 80-luvun puolessavälissä syntyneen pullamössösukupolven edustajalle, tuo raja on toistaiseksi ollut saavuttamaton. Viime viikolla se sitten poksahti. 205 kilometriä seitsemässä päivässä. Sama matka kuin Hakuninmaalta Orivedelle.

Edellinen “ennätys” oli Flagstaffista, Arizonasta keväältä 2010. Silloin tuli hölköttelyä 182km edestä yhdellä lepopäivällä. Tuo lepopäivä (seitsemän tunnin vaellus Grand Canyonilla) saattoi tosin pelastaa paljon, koska kyseisenä aamuna herätessäni akilles narisi pahaenteisesti. Canyonilla akilles vetristyi, eikä ole sen jälkeen vaivannut. Tällä kertaa jalkoja ei ole kiristänyt viikon missään vaiheessa, ja jumittavin harjoitus taisikin olla kahden tunnin seisoskelu Maroon 5:n keikalla keskiviikkona. Tehotkin olen pitänyt erittäin leppoisina, joten aikaa näiden kilometrien keräilyyn on kulunut paljon ja hartaasti. Onneksi aikataulujen puolelta siihen tällä viikolla oli mahdollisuus.

Yksin ei myöskään tarvinnut määrää nieleskellä: kilometrit tuli kerättyä ainakin 25 eri henkilön kanssa viikon aikana ja onnistuin vielä sivuuttamaan pelkällä kädenheilautuksella Saavalaisen vetämän noin 70 hengen pappajengin sunnuntain pitkällä lenkillä. Seuraavan kerran ennätystä tosin tullaan kutittelemaan juuri Saavalaisen peesissä Kanarian “turistihelvetissä” Playa del Inglesissä joulukuun loppupuolella. Katsotaan kestääkö moottori enää tuota prässiä pahemmin piiputtamatta.

Jokaisella stoorilla täytyy kai olla jonkinlainen opetus lopussa. Koinko jonkinlaisen valaistumisen tai runner’s high:n maistellessani kilsoja tolkuttomasti? En tiedä, mutta ruoka maistui ainakin niin pirusti ja tiistaina piti vetää neljä lämmintä ruokaa ja torstaina ostin historiallista ensimmäistä kertaa paketillisen HK:n sinistä slerssiä. Kai se nälkä sitten kasvaa syödessä. Tai juostessa.

Viikon treenit:

Ma 28.11. (36.5km): ap: Pk-20km ip: Pk-kevyt 16,5km

Ti 29.11. (30km): ap: Pk-12km ip: Pk-18km

Ke 30.11. (27km): ap: Pk-8km ip: VR+ 12km kiihtyvä 40.30 +VR

To 1.12. (25km): ap: Pk- 25km

Pe 2.12. (20km): ip: PK-20 km (sis. 1h lihaskuntoa)

La 3.12. (31km): ap: VR+ 10x1000m/1min Rec avg. 3.05 +VR ip: PK-12km

Su 4.12. (35,5km): ap: Pk-kevyt 35,5km

Yhteensä: 205 km

3 thoughts on “Nälkä kasvaa juostessa

  1. Morjesta!
    Hienoa! Sinusta Aki taitaakin tulla nyt oikein kova KESTÄVYYSJUOKSIJA. (Kirjoitin tuon sanan tarkoituksella isoin kirjaimin). Tätä kehitystä olen odotellutkin kohdallasi jo vuosikausia. Aavistan, että Amerikan opiskeluvuosinasi jouduit harjoittelmaan syksyt ja talvet sikäläisellä systeemillä ja kilpailurytmillä. Se oli varmaan hyvä ja mukava kokemus, mutta nyt on edessäsi ymmärtääkseni uusi mahdollisuus, oma vapaus, omat ohjelmat jne., eikös vaan?

    Odotan jännityksellä ensi kesääsi. Pitkät matkat kutsuvat, niin radalla kuin maantielläkin. Sinulla on nyt kai samantyylinen haaste päämatkojen pidentämiseksi kuin USA:n opiskelukaverillasi Jarkko Järvenpäällä. Yllätätte molemmat ensi kesänä monet!

    Myös aikaisemmin kertomasi aitajuoksuharjoittelu ilahdutti. Veikkaan Sinulle mojavaa tulosta esteissäkin ensi kesänä. Mielenkiinnolla harjoitteluasi ja blogiasi seuraten: Matti Halmeaho

  2. Pingback: Urheilua Rovaniemellä | Runner's High Oy – Juoksukoulu, Tapahtumat, Valmennus

  3. Pingback: Zürich 2014 -projekti käyntiin « Aki Nummela

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s