Leirin loppuyhteenveto

Kolmen viikon leireilyt ovat nyt leireilty ja Gran Canarian hiekkadyynit vaihtuivat lumihankeen. Treenillisesti erinomaisen syksyn jälkeen leirille oli muutama tavoite: saada kolme viikkoa lisää ehjää treeniä pitävissä ja lämpimissä olosuhteissa sekä nähdä Frederikin keikka Iskelmä Baarissa. Kumpikaan tavoitteista ei toteutunut, kun Frederikkikin ehti livistää joulun ajaksi muihin maisemiin. Tosin lämpimäänhän on aina mukava päästä, mutta vain turistiksi ei meikäläistä Maspalomasin seudulle saisi missään muodossa lähtemään.

Ensimmäinen viikko oli varmasti laadullisesti ehkä yksi parhaista koskaan vetämistäni viikoista. 196 kilometriä parilla kovalla treenillä höystettynä ja jalat kokonaisuudessaan kuin uudet ja täynnä virtaa vielä sunnuntain pitkänkin lenkin jälkeen. Ainoata päänvaivaa alkoi tuoda loppuviikosta hieman jumittunut pohkeen/akilleksen seutu. Akilleksen kipuilut ovat meikäläiselle ollut toistaiseksi harvinaista “herkkua” joten sen puoleen olin jo alusta asti hieman huolissaan. Juoksija kyllä oppii tunnistamaan ja käsittelemään vanhat haavansa, mutta uuden alueen kipuilut lisäävät aina selvää huolestuneisuutta. Itse olen tullut johtopäätökseen, että akilleskipu on varmasti tarttuvaa sorttia, koska joulun aikana ja leirin ensimmäisellä viikolla tuli vietettyä sen verran aikaa kolmen akilleslenkkaajan Caritan, siskoni Minnan ja Saavalaisen Petrin kanssa. Lisäksi tuli aikaa vietettyä jonkin verran ikuisen jalkapuolen Tuomo Salosen, polvivaivaisen Tero Forsbergin ja muuten vain klesan Tapani Virtasen kanssa. Joten tartuntavaara on ollut loppuvuonna erittäin korkea ja niinhän se sitten tarttuikin.

6x1000m/3' Viimeinen veto. Pientä raastoilmettä jo havaittavissa.

Vammat ja ongelmat leireillä ovat aina pirun hieno juttu. Varsinkin leireillä, missä on paljon muita juoksijoita on erittäin nautinnollista katsoa muiden juoksijoiden lähtöä ja tuloa treeneistä kun itse ei pysty tekemään muuta kuin pyöritellä peukaloitaan ja pohtimaan koko juoksemisen järkevyyttä. Sitä kun juoksija kestää useamman viikon putkeen on leirin jälkeen varmasti vahvempi kuin kukaan niistä muista juoksijoista ketkä ovat treenamassa käyneet. Itse olen onneksi oppinut hieman maltillisemmaksi vuosien aikana, tosin leireillä maltillisuus on aina asteen verran vaikeampaa. Kerran muistan Italiassa lähteneeni ennätysviikkokilometrit mielessä sunnuntain pitkälle lenkille vaikka polvi oli niin kipeä ettei kävelemisestäkään tullut mitään. Kilometrin väänsin, mutta sitten oli pakko kääntyä takaisin ja kävellä hotellille nuolemaan haavoja. Tällä kertaa löin pelin poikki tuon ensimmäisen viikon jälkeen ja otin kolme päivää lepoa juoksusta. Tuon kolmen päivän jälkeen päätin, että loppuleirin ajan keskityn vain koviin treeneihin kolmen päivän välein ja välipäivinä teen tuntuman mukaan kevyttä hölkkää ja korvaavia harjoitteita (auringonottoa ja varpaiden uima-altaassa lilluttelua).

Roque Nublolla (korkeus 1800m)

Loppuaika mentiinkin tuon suunnitelman mukaan ja kovat treenit sujuivatkin loistokkaasti. Jalka tuntui koko ajan, mutta ei pahentunut mihinkään suuntaan. Viime lauantaina iski sitten flunssankin vielä mukaan matkaan, joten kiitettävää arvosanaa ei leirin onnistumiselle voi missään nimessä antaa. Kovien treenien sujuminen nostaa arvosanan kuitenkin leppoisaan seiskaan.

Auringonnousu Maspalomasissa

Tällä hetkellä ei ole mikään hätä päästä lenkille kun vilkaisee ulos kinoksiin. On aika pistää paikat kuntoon ja sen jälkeen miettiä kevään ja kesän tavoitteita eteenpäin. Hallikilpailuista en ole koskaan hirveämmin innostunut, mutta eiköhän niitäkin mahdollisuuksien mukaan käydä jossain vaiheessa juoksemassa. Päätavoite varmasti onkin olla täydessä terässä parissa Irlannin kilpailussa helmikuun alussa (5km maantie ja 6km maasto), josta ehtisi sitten vielä loistavasti SM-halleihin Tamperelle seuraavaksi viikonlopuksi.

On ollut myös aikaa mietiskellä kevään leirikuvioita. Tällä hetkellä en olisi lähdössä mihinkään vaan tyytyisin tähänkin asti loistavasti toimineeseen Hakuninmaan leirikeskuksen palveluihin, mutta pieni optio huhtikuiselle reissulle Jenkkeihin kilpailemaan on jätettävä jos huippukunto yllättääkin. Maagisia Stanfordin ja Mt. Sacin iltoja kun ei missään muualla päin maailmaa pääse kokemaan…

Advertisements

2011: My Year in Pictures

2011 is over now and 2012 has started.

Sometimes pictures tell the story better than any words, So I decided to show some of my pictures from 2011. Especially, pictures tell the story better about the things what happened in Joplin in May 22nd. The deadliest single tornado (160 dead) destoyed the big part of the town, the town I had lived for four and half years. Me and my girlfriend had gratuated from MSSU the day before, and the next day I was about to leave to California for NCAA DII National Championships, most likely, in the best running shape of my life. The race was the reason I came back to MSSU for one more semester, and until that Sunday, four days before the 1500m prelims, I had done everything as well as possible after the terrible training camp in Kenya in February.

But the Mother Nature didn’t think that way. Luckily, we were fine and all our friends were fine. Our apartment (half a mile away from the tornado’s path) was fine too.

Happy New Year 2012 and I wouldn’t mind if 2012 was little more boring…

Aki

January

Glue sniffing or running? Two harsh ways to a better life. Eldoret Half Marathon, Kenya.

February

Kipchoge Keino Stadium, Eldoret, Kenya.

 March

In Turku. At the Heart of Europe's Culture. "Only a Game?" exhibition..

Participating Times Square 2011 New Year's Eve in March. Too bad it was only for that poor movie.

On My Way Back to Missouri. Destination Delicious? DFW Airport.

Oh yeah. Back in Midwest!

April

Finally Running at Mt. Sac Relays! I'll Be Back!

Good Old Venice Beach!

Night at Mt.Sac.

Coach Rutledge and Fred G. Hughes Stadium, Joplin, MO.

May

Conference Meet in Emporia, Kansas. One Weekend: Too Many Races, Too Hot, but Never Enough Powerbars, Gels and Gatorade...

BBQ Masters Tero and Carita. And Of Course Some Nasty Weather and Tornado Warning Coming Soon..

At Fat and Happy (the restaurant). Best (and the only) One Pound Burger I've Ever Eaten!

Listening to His Holiness the 14th Dalai Lama at University of Arkansas.

Almost hole in one...

Me and Tero "Playing" Football at the Stadium of University of Arkansas.

Healthy American Salad!

May 21st 2011. The Graduation. Four and Half Years of "Hard" Work Finally Came to an End.

Me and Carita Just After the Graduation.

May 22nd 2011. One Day After Our Graduation The Deadliest Single Tornado in the History of USA Hits Joplin.

30 Minutes After the Tornado Everything at this Part of Town Looked Fine...

On Graduation Day, We Went to Take Some Pictures Under the Huge McDonald's Sign...

...The Next Day the Sign Was Gone.

Big Part of the City I Had Lived for Four and Half Years Was Gone in Only 20 Minutes.

The Plaza Apartments, Half a Mile (800m) Away from Our Apartment. That Same Morning I Ran Here...

The Plaza Apartments.

Joplin High School.

Our Indoor Track, Where We Had the Graduation Day Ceremony the Previous Day, Became a Triage (kenttäsairaala) for Those People Who Had Lost Everything in the Twister..

Burger King after the Tornado. And Who Said Children's Playgrounds Are Not safe?

 

With Coach Rutledge at the NCAA DII Nationals in Turlock, CA. The Race Was Three Days After and I Ran Like Shit, But At That Moment There Were Too Many Other Things To Worry...

June

Travelling by Train from St.Louis, MO to Chicago. Leaving Missouri Behind...

Chicago's Bean.

Terrible Finnish Season Opener in Keuruu. Luckily, It Only Got Better After This One...

Finnish Midsummer Sun.

Stockholm.

Me and Robban Running at Finnish Relay Championships...

August

Kalevan Kisat, Turku. Finnish National Championships 1500m.

My 3000m Steeplechase Comeback Race after 3,5 Years With One Hurdle Workout. PR 9.04.

September

Second Steeplechase Race in 3,5 Years and Right Away in an International Against Sweden.

Me and Jarkko Järvenpää Spent Over Three Years Together in Missouri and Then Had a Chance to Run for Finland for the First Time Ever at the Same Time Too. And Carita, of course, Ran the Show. Suomi-Ruotsi -maaottelu.

Organizing Kaisaniemi Cooper with Runner's High the Day After Suomi-Ruotsi -maaottelu. Smaller Venue but Still a Great Event!

Winning Midnight Run Helsinki, the Best Running Event in Helsinki in 2011, Was One of the Highlights of my Running Year.

October

3rd Place in Munich Half Marathon.

Team Runner's High in Munich after the Half Marathon.