Kohti kevättä

Pitkään aikaan ei ole miehestä mitään kuulunut. Ei ole paljoa puhuttavaa ollutkaan. Nyt lupaan taas tsempata.

Tammikuun jälkeen ei ole oikein mikään juoksuun tuntuva ole oikein sujunut. Yksittäiset treenit ovat liikahtaneet hyvinkin, mutta kokonaispaketti ja määrät ovat jääneet kulahtaneeksi. Tekisi mieli piestä suutansa forrestgaymäiseen tapaan, mutta koska meikäläinen palkittiin viime kauden päätteeksi HKV:n esimerkillisimpänä urheilijana on pahempi pieksentä jätettävä muualle. Blogiin sattuu kuitenkin silloin tällöin eksymään joitain lupaavia alle 30-vuotiaita juniorisarjalaisia. Forrest G:stä tuli vielä mieleen, että käykääpähän äänestämässä äijä Fisherman’s Friendin skabaan Saksaan täältä, että saadaan viivalle oikeitakin juoksijoita.

Gran Canarian puolimaratonin jälkeen tapahtui totaalinen leviäminen, joka vihdoin viimein tuntuu talttuvan. Tuntuu että aina tämä tammi-maaliskuu on erittäin hankala jakso treenaamiselle ja terveenä pysymiselle. Ensin vaivasi pakara, sitten oksennettiin urakalla, sen jälkeen reistasivat poskiontelot, nilkka ja viimeisimpänä toissa viikolla jonkin sortin viikon influenssa 39 asteen kuumeineen. Tämmöisissä lämpötiloissa ei ole tullut käytyä vuosikymmeniin, mutta olipahan jotain mikä lämmitti kun ulkona oli saman verran pakkasta. Viimeinen kokonainen viikko on ollut sitten hyvää treeniä ja mielenkiintoista on huomata kuinka siinäkin ajassa voi kunto nousta. Ja onhan sen noustavakin, koska viikon päästä pitäisi jälleen kisakenkiä viritellä jalkaan Prahan puolimaratonin merkeissä.

Ilmoittautuessani Prahaan pari kuukautta sitten toiveet olivat korkealla. Enää ei ole. Kautta on paljon jäljellä ja niin päin pois. Praha nautiskellaan läpi, siitä jatketaan yhdeksän vuoden tauon jälkeen Runner’s High Hattrickin joukkueella legendaariseen Karhu-viestiin ja sen jälkeen ilmoittautuminen myös SM-puolikkaalle on vetämässä. 27.4. ollaan sitten järjestelypuolella Helsinki Central Park 10k & 5k:n merkeissä Paloheinässä – kunhan vain lumet saadaan sieltä föönattua pois siihen mennessä. Joten huhtikuiset viikonloput menevät mukavasti kisojen merkeissä.

SAMSUNG

Vielä on matkaa estetreenien alkuun Eläintarhassa.

Edellinen ja ainoa Karhu-viestini vuonna 2004 oli mielenkiintoinen kokemus ja miehekkään kovatasoinen. HKV:n “dream team” oli kasattu lupaavista juniorimailereista Lahtio-Virtanen-Nummela sekä kokeneista kehäraakeista Talasjoki-Wannas, lakisääteisestä suunnistajasta (Alpo Kuusisto) ja yhdestä saksalaisesta kuntohölkkääjästä Carsten Schlangenista. Tämän possen esiintyminen riitti tuolloin kolmanteen sijaan ruotsalaisen Enhörna IF:n voittaessa ennen Turun Urheiluliittoa. Skaba on tähän mennessä 2000-luvun Karhun kovatasoisin ja pelottavasti ennustan että tuota titteliä ei seuraavaan 87 vuoteen tulla valitettavasti ottamaan pois.

Itse juoksin pehmopoikien kuuden kilometrin kakkososuutta Olli Toivolaa jahdaten, mutta erityisesti ensimmäisellä ja viimeisellä osuudella kävi semmoinen kuhina kovia nimimiehiä joiden kanssa nykyiset juoksijat ja Kenian värväykset olisivat helisemässä niin radalla kuin sen ulkopuolellakin: Jukka Keskisalo, Tuomo Lehtinen, Mårten Boström, Yrjö Pesonen, Mikko Virta, Mikael Talasjoki, Simo Wannas, Pasi Mattila, Petteri Muukkonen, Teppo Syrjälä, Turo Inkiläinen ja kirsikkana kermakakun päällä Juha Hellsten. Siinä kyllä asfaltti paloi kovemmin kuin vilkkaana rekkarallipäivänä Vaalimaan rajalla. Saa nähdä millaista rallattelua tänä vuonna on luvassa.

Ja hyvät pääsiäiset!