Ratakauden 2013 yhteenveto

Muutama tunti on kulunut ratakauden päättäneestä Ruotsi-ottelun estestartista. Tavoite oli ehdoton Suomen kolmoisvoitto, yhdeksän minuutin alitus ja terveenä selviäminen kohti maratontreenien alkua. Estejuoksu on siitä vi*tumainen laji, että esteet pitäisi mennä ilman hipaisuja ylitse ja tälläkään kertaa homma ei sujunut kovin näppärästi loppuun saakka. Kolme kierrosta ennen maalia pieni sipsuttelu esteelle tullessa johti ylityksen aikana takajalan polven napautukseen suoraan pukkiin ja taas sitä mentiin. Sen verran araksi kolhu polven veti että loppujuoksusta ei tullut enää mitään. Maalissa ei ainakaan tuskaa helpottanut tieto siitä että kaksi sinikeltaista oli jo tahdista jäämässä ja juoksutuntuma rypemisen hetkellä erinomainen. Nyt suuntana magneettikuvat ja sunnuntaiksi kaavailtu maratontreenikauden alun siirto eteenpäin siksi aikaa että nähdään mikä polvessa mättää vai mättääkö mikään.

Alkuvuosi onnistuneen Kanarian leirin jälkeen oli enemmän ja vähemmän katkonaista: sairasteluja ja pieniä jalkavaivoja toisensa perään. Toukokuussa etureidestä johtunut juoksemattomuus ei ainakaan tehnyt hyvää hetkellä jolloin olisi pitänyt kuroa kevään juoksemattomuutta kiinni. Kesäkuussa olikin sitten kirin aika ja tavoite olikin päästä mahdollisimman hyvään ratakuntoon mahdollisimman pikaisesti. Kauden päätavoite Kalevan Kisat odotteli oven takana parin kuukauden päässä ja homman piti mennä putkeen jotta hyvä isku Vaasaan löytyisi. Olin jo melkein hylännyt ajatukset esteiden juoksemisesta koko kautena kunnes vahingossa ajauduin Lahteen kansallisiin estekisoihin. Edellissyksyn maraton, siitä hyvä palautuminen ja talven vaivat johtivat siihen että onnistuneen syyskuun 2012 Ruotsi-ottelun ja vuoden 2013 ensimmäisen estekilpailun väliin ei osunut yhtään treenimielessä vetäistyä aitaa. Tuosta Lahden kisasta alkoikin sitten kierre joka johti lopulta kahdeksaan estekilpailuun mukaan lukien Dublinin maajoukkueiden EM-kilpailut, Kalevan Kisojen hopea sekä Ruotsi-ottelu. Harjoituksen puutteesta huolimatta ja kilpailurutiinin löytymisestä johtuen ensimmäistä kertaa mukaan mahtui myös kilpailuja jolloin esteiden juokseminen tuntui luontevalta. Vaikka edelleen yksittäisten esteiden ylityksissä on järjettömiä eroja ja johtavat pahimmillaan viime vuotisen Kalevan Kisojen tai tämän vuoden Finnkampenin rypemisen kaltaisiin accidentteihin. Paljon on työsarkaa ja kun mies saadaan taas juoksukuntoon alkaa tiukka kuuri siihen, että vuodesta 2014 tulee paras juoksuvuoteni ja pääpaino tulee olemaan estejuoksussa. Vielä en usko että olisi aika piikkareita naulata seinään ja alkaa täydeksi maantiemieheksi – maratonille ehtii myöhemminkin mutta maratonilta lyhyemmille matkoille takaisin päin matka on pitkä. Kyllä joku päivä vielä esteetkin joustavat.

SAMSUNG

Estejuoksukauteen siis olen kohtalaisen tyytyväinen vaikka huipentumaksi kaavailtu Ruotsi-ottelu jäikin flopiksi. Yhdeksän minuuttia alittuu vielä joku kaunis päivä heittämällä. Muilla matkoilla treenien puute näkyi selvästi. 800m herkkyys löytyi mehukkaasti loppuvuodesta ja se olisi varmaan jälleen liikahtanut mainioisiin lukemiin jos kisoja olisi kalenteriin mahtunut enemmän, joten se jäi eniten plussan puolelle kahden 1.53 startin myötä. 1500m liikkui avauskisassa kelvollisesti 3.50 suoraan leikkuupöydältä (Karjaan Tähtikisoihin matka kävi tikkauksen kautta kun sormenpää tipahti leivän viereen leikkuulaudalle), Kalevan Kisojen kävelykisan 4. sija tyydytti vaikka kauan metsästetty mitalikaan ei hirveän kauaksi jäänyt. 5000m ja 10000m olivat floppeja, eikä 3000m startistakaan Kuortaneella hirveitä muisteloita kirjoiteta. 2000m ennätys kesäkuun alussa jäi vuoden ainoaksi rekordiksi. Statseihin ennätysvähäinen (tosin heinä-elokuussa erittäinkin tiivis) kilpailukesä ja 18 kilpailuksi laskettavaa ratajuoksua (8 x 3000m esteet, 4 x 1500m, 2 x 800m, 1 x 5000m, 1 x 10000m, 1x 3000m, 1 x 2000m). Vertailun vuoksi ulkokilpailustartit viime vuosilta: 21 kilpailua (2012), 27 kilpailua (2011) ja 25 kilpailua (2010).

Nyt on aika ottaa hieman happea, ladata polvi kuntoon ja miettiä sen jälkeen mahdollisuuksia Frankfurtin maran selättämiseen. Riskejä en lähde ottamaan. Ensi vuoden suunnittelu on jo alkanut ja uusia treeniärsykkeitä haetaan muutosten kautta. Ja toivottavasti hiomisella saadaan updaitattu äijä radalle, jonka perse ei laahaa maata tai jalat kolhi esteitä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s