Urheilijan polku (osa 1)

He, jotka odottivat blogin alkuun treenivinkkejä tai laihdutusvinkkejä joutuvat nyt pettymään. Päädyinkin synttärihumuissani syvällisempiin asioihin selailemaan Huippu-urheilun muutosryhmän Urheilijan Polkua ja ajauduin hieman pohtimaan omaa polkuani. Saa nähdä minkälainen historiikki tästä tulee, mutta ehkä joku inspiroituu ja saa omia ajatuksia itsensä tai lapsiensä Polulle.

Tuoreena 29-vuotiaana etenen kovaa vauhtia polun viimeistä saraketta. Urheilijan Polun pitkospuut loppuvat 40 vuoden ikään ja sen jälkeen taistellaan hiipumista vastaan. Urheilijan Polku on laadittu suomalaisen urheilun “kivijalaksi ja pelastuksesi,” mutta tarkemmin selattuna polku näyttää hyvin samalta kuin se on näyttänyt viimeisen 20 vuoden aikana ja iso osa askelista on tullut itsekin kuljettua. Se onko tuo erityisesti kestävyysjuoksijan näkökulmasta paras polku huipulle, voidaan olla montaa eri mieltä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa polkusi määrittyy pitkälti lahjakkuuden mukaan, jota lähdetään jalostamaan kohti huipputasoa. 17-vuotiaaksi asti suurin osa juoksijoista on erittäin pienellä harjoittelumäärällä ja heikolla valmennuksella kovia aikoja “vahingossa” juosseita raakileita (täysin tyhjiä tauluja), joista yliopistoissa tehokkaan scouttauksen jälkeen jalostetaan kovan tason juoksijoita – jos vain säilyvät terveenä ja motivaatio riittää.

Kovia aikoja lukiossa tiukalla treenillä tehneet juoksijat valahtavat auttamatta isoissa yliopistossa reserveihin kun kehitysvaraa ei ole. Tämä systeemi on paitsi raaka mutta myös tuo hurjan määrän huippuja juoksun pariin. Itsestäni ei olisi Yhdysvalloissa tullut minkään tason juoksijaa koska lukiomylly olisi arponut meikäläisen lahjoille jonkun muun paremmin sopivan lajin, joten olen paljon velkaa suomalaiselle polulle vaikka se ei itsestäni koskaan arvokilpailuvoittajaa teekään. Todennäköisesti Jenkeissä tällä heittokädellä olisin päätynyt baseballin syöttökoneeksi johonkin missourilaiseen keskisuureen yliopistoon.

Oma urheilijan polkuni on kohtalaisen pitkä ja varmaan hyvin omalaatuinen. Se alkoi elokuussa 1986 Myyrmäen kentältä. 60 metrin kilpailu 13 kuukauden iässä 54 sekuntiin. Se jatkui siitä muutaman vuoden palauttelun jälkeen ensimmäisessä yleisurheiluseurassani Vantaan Salamissa neljä vuotiaana. Kuuden vanhana osallistuin ensimmäisiin Finlandia Junior Gameseihin (juoksin 60 m ja kävelin 1000 m) ja vuonna 1992 ensimmäisen kerran Kuortaneen maastofinaaliin. Tuolloin kestävyysjuoksu oli in ja Kuortaneelle matkasi Vantaan Salamista täysi bussilastillinen junnuja. Kuortaneen maastofinaali oli tuolloin tuore viritys ja reissu tuntui kuin olisi MM-kilpailuihin menossa. Matti Nykäsen kasettia rinkutettiin bussissa ja Terminator 2 lauloi videosoittimessa. Isoilla pojilla olivat Game Boyt ja treidasimme heidän kanssaan irtokarkkeja. Meillä oli vaihdossa “vaahtokarkkeina” volttimontusta revittyjä vaahtomuovin paloja. Olimme jo kaukana, kun pojat huomasivat kusetuksemme.

Kova kirivoitto Mikael Bergdahlista vuoden 1992 Kuortaneen Maastofinaalissa.

Kova kirivoitto Mikael Bergdahlista vuoden 1992 Kuortaneen Maastofinaalissa.

Vuonna 1992 nappasin myös uran sen hetkisen ykkösmeriitin kun heitin keihäässä piirinmestaruuspronssia kaksi vuotta vanhempien sarjassa. Lajiharjoittelun määrästä se ei jäänyt kiinni. Saatoin kiskoa omatekemiäni tai pappani veistämiä puukeihäitä viisikin tuntia putkeen illassa. Nykyään varmasti riittävä peruste huostaanotolle. Kukaan ei pakottanut urheilemaan eikä kukaan myöskään käskenyt sitä lopettamaan. Kaikkia lajeja tuli harrastettua ja kisattua ahkerasti lasten starteissa kaikenlaisissä hölkkätapahtumissa ja niitä tulikin kierrettyä äitini mukana. Lenkkipoluilla ei enää paljoa löydy vanhan koulukunnan juoksijoita joille Chymos Marathon, Etelä-Vantaa Juoksu, Pääsiäiskärsimys, Kesäyönjuoksu ym. sanovat mitään. Pukuhuoneissa haisi linimentti ja hiki, kangasnumeroissa vilkkuivat KOPit ja SKOPit. Miehet juoksivat kylmillä keleillä pitkissä kalsareissa ja naisten sukkahousissa – usein myös kauluspaidoissa. Trikoot olivat naisten business. Itse muistan ensimmäisistä laatukengistäni amerikkalaiset Etonicit ja adidaksen Torsionit.

Vantaan Salamien kultakausi oli 1990-luvun alkua. Omaa Urheilijan Polkuani ovat vuosien saatossa ohjanneet huikeat valmentajat ja niitä löytyi myös Vantaan Salamista tuolloin. Loistavia valmentajia oli iso liuta ja yhteishenki oli erinomainen. Tuosta junioreiden porukasta kasvoikin useita tulevien vuosien kansallisen tason kärkiurheilijoita muiden seurojen käyttöön. Ryhmäkoot olivat pieniä ja ohjaajat tiesivät mitä tekivät. Ei ollut nykyseuroissa vallitsevia muutaman valmentajan massaryhmiä. Viihdyin muutamia vuosia vanhempien ryhmissä, koska polttopallo ja hipat eivät innostaneet. Kaikki pelaa jne. mutta itse sain kiksit siitä että pääsin kiusaamaan vanhempia ja haastamaan itseni. Kukaan ei myöskään käskenyt menemään omanikäisteni ryhmiin.

1993 koin ensimmäisen todellisen ahaa-elämyksen kilpailuihin valmistautumisen osalta. Nykyinen NHL-tähti Tuomo Ruutu oli jo silloin kova stara. Jalkapallo, jääkiekko ja kestävyysjuoksu. Kaikissa ehdotonta Suomen kärkeä. Jo 10-vuotiaana Tuomo oli pro ja taustajoukot olivat pro. Oli piirinmestaruusviestit Otaniemessä ja se oli oma debyyttiviestikisani. Lajina 10-vuotiaiden 4×400 m. Joukkueemme oli Tuomo, minä (8-v.) ja Peltolan veljekset (10- ja 7-v.). Tuomon isä veti meille pitkän alkuverryttelyn: venyttelyjä, avausvetoja, hieman koordinaatioita ja hän jopa ravisteli jalkamme iskuun kilpailuun. Olimme aivan ihmeissämme että huolellisella verryttelyllä voi parantaa suorituskykyä ja fiilistä noinkin selkeästi. Teimme jokainen huikean juoksun ja otimme pronssia. Sen jälkeen Tuomoa ei montaa kertaa enää juoksukilpailuissa näkynyt. Polku vei muihin lajeihin ja se tuskin Tuomoa haittaa. Itseä tuo kilpailu pro-meininkeineen inspiroi entistä enemmän ja oli yksi kipinä jatkaa omaani eteenpäin.

Polku jatkuu seuraavassa osassa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s