Maraton on parasta (osa 2): Joutseno

Miksi maraton on parasta? Koska siinä ei pärjää tuurilla, heikolla valmistautumisella ja tyhmyydellä. Siinä käydään läpi koko tunneskaala pienenkin aikajanan sisällä. Se on henkisesti raastavaa, se on fyysisesti raastavaa. Siksi se on parasta.

SM-maraton oli taas tänä vuonna viihdettä parhaimmasta päästä. Harmi vain että oma rooli loppukahinoissa oli ajateltua pienempi. Mistään unelmasuorituksesta en ennakkoonkaan haahuillut, mutta tavoite oli tehdä niin hyvä juoksu kuin vain mahdollista. Kolme viikkoa oli kulunut ratakauden päättymisestä ja sen jälkeen kestokunto oli ollut hyvässä nosteessa ja vaihdos radalta maantielle oli tapahtunut ihan kelvollisesti. Olinkin suunnitellut 3.30/km-vauhdin tavoitteeksi (loppuaikaan tasaisen vauhdin taulukolla n. 2.28) ja pysyä siinä aikataulussa siihen asti kuin jalat kantavat. Tavoite oli myös välttää kahden vuoden takaisia virheitä liian aikaisesta reuhkomisesta. Samalla ajatus oli testata hieman erilaista valmistautumista Frankfurtiin, nesteytystaktiikkaa ja ennen kaikkea kerätä kokemusta tulevia kuninkuusmatkoja varten.

Kilpailun näyttämönä toimi Joutseno, suomalaisen maratonjuoksun kulttipaikka. Itse olen kylässä vieraillut edellisen kerran reilut parikymmentä vuotta sitten Kullervo-maratoneilla äitini huoltojoukoissa. Nyt vuorossa oli järjestyksessään jo 33. maraton. Reitti oli kolme n. 13 kilometrin kierrosta, alkuun kohtalaisen tiukka nousu urheilukentältä ja sama alamäkenä takaisin. Alun ja keskivaiheen nousuja lukuunottamatta hyvin tasaista.

Verryttelyssä fiilis oli erittäin hyvä. Pieni sumu velloi kylän yllä ja lämpötila oli koko ajan hieman nousussa: lähtöhetkellä n. 16-18 astetta.

Startti tapahtui leppoisasti 900 metriä urheilukenttää kiertäen. Thijs Feuth otti alusta pienen johdon ennen Jaakko Niemistä ja meikäläisen vetämää pääryhmää. Reilun kilometrin kohdalla Nieminen liittyi mukaan ryhmää Thijsin rullaillessa noin 20 metriä edellä. Thijs lyöttäytyi letkaan parin kilometrin jälkeen, jonka jälkeen ryhmä muokkaantui tiiviiksi noin kahdeksan hengen porukaksi. Tässä vaiheessa oli jo selvää että juoksusta tulisi erilainen kuin kaksi vuotta aiemmin, jolloin Lewis Korir paineli keulilla ja Harri Nissisen kanssa tahkottiin kakkosena ja kolmosena alusta saakka puoleenmatkaan yhdessä. Nyt porukassa olivat Niemisen, Feuthin ja meikäläisen lisäksi Matti Rauma, Väinö Klemola, Jukka Kero, Sami Turkulainen ja Marko Tuokko.

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

Thijs Feuth veti keulilla kohtalaisen tasaista 3.30:n tahtia. Se sopi itselle hyvin ja juoksu rullasi rennosti. Nesteet upposivat mukavasti, geelien kanssa ei ollut ongelmia ja välillä piti urheilujuomissa kylpeä kun aurinko korvensi sen verran. Homma tuntui sujuvan.

Välillä vauhti nyki hieman ja vaikutti siltä että Thijs olisi halunnut kovempaa löylyä kiukaalle. Valitettavasti miehen kiuaskivet olivat tänään hieman kylminä ja hienoisesta prässistä huolimatta eroa ei muihin tullut. Kahdeksan hengen porukka säilyi yhtenäisenä n. 19 kilometriin saakka jolloin Jaakko Nieminen lähti hieman hönkimään. Matti Rauman kanssa seurattiin irtiottoa muiden passatessa hieman. Puoleen matkaan saavuttiin aika tasan 1.14 väliajoissa. Juuri suunnitelmien mukaan. Nyt halusin pitää hermot kurissa jä välttää innostumasta liikaa. Tässä kohdassa Vantaalla tein irtioton ja lensin 30 kilometriin jonka jälkeen alkoi haasteet. 22 kilometrin kulmilla sijainnut intialainen ravintolakin oli laittanut curryt tulelle kun ohitimme tuon spotin. Hetki tämän jälkeen Nieminen rauhoitti tahtia ja taustajoukko nappasi meidät kiinni. Tässä kohdassa Thijs Feuth oli joutunut antautumaan. Hollantilaisen jalat eivät työskennelleet haluamalla tavallaan.

Toivoin pientä rauhoittumista joukkoon irtioton tyrehdyttyä, mutta Kuopion Väinö Klemola puski keulaan seuraavana. Väinön veturihommat kestivät kilometrin parin verran jonka jälkeen myötätuuliosiolla menin itse hetkeksi keulille vauhtia sen isommin lisäilemättä. Edelleen oltiin noin 2.28 loppuaikaan tähtäävässä tahdissa. Jalat tuntuivat hyvälle, elimistö pelasi hyvin. Hiki puski ja hamstrasinkin 26 kilometrin kohdalla kaksi pulloa: yhden vettä ja yhden Northforcen Extremeä höystettynä geelillä. Samalla hetkellä kun olin pullot saanut haltuun tuli pieni mies rinnalle lippis päässä vähintään 250 kadenssilla. Puristin puolen litran vesipullon kertaannoksella niskaan ja yritin lipoa geeliä pullonkyljestä vauhdin kasvaessa. Nyt sitä lähdettiin. Matti Raumalla oli höyry päällä ja mies oli täynnä täyttä maratonluottoa. Samalla hetkellä unohdin säännöt numero yksi ja kaksi: ei liiallista reuhkomista ennen 30 kilometriä, eikä selkeästi alle 3.30 tonneja. Matilla oli päättäväinen askel. Juoksussa maistui voitonnälkä. Se sama nälkä maistui myös minulla ja Niemisen Jaakolla. Se nälkä voitti järjen. Muut päättivät keskittyä omaan juoksuun. Noteerasin 27 kilometrin kyltin ja hämärästi ajattelin vielä olevan 15 kilometriä matkaa. Jaksaako tätä rallatusta kukaan noin pitkään. Käännyttiin hautausmaan nurkalta ympäri toiselle reunalle. Vastatuuli, mutta Matin tikkaus jatkui tehokkaana. Reilun 28 kilometrin kohdalla aloin ensimmäisen kerran miettiä nykäisyn järkevyyttä, mutta siinä vaiheessa itsellä oli jo päälimmäisenä mielessä kolmen raidan slogan päässä #allinornothing. Tyhmyyttä, kun maraa on jäljellä vielä 14 kilometriä ja takaakin ehtisi helposti taistoon. Hetkeä myöhemmin oli jo pakko keventää. Tiesin myös Jaakon kärsivän takana kun ei hyökännyt ohitse.

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

30 kilometrin kohdalla eroa oli kaksi sekuntia Mattiin, mutta jalat olivat neljän kilometrin aikana muuttuneet letkeistä pirullisiksi pönkiksi. Yritin juoma-asemalla herätellä niitä, mutta turhaan. Tiesin että loppu 12 kilometriä kiskottaisiin kivirekeä mukana. Matti jätti askel askeleelta. Jaakko jäi peesiin ja tiesin että ratamenijät olivat hävinneet pelin mestaruudesta. Nyt käytäisiin selviytymistaistelua muita vastaan. Kuinka takanaolijat olivat reagoineet vauhdin kiihtymiseen? Oliko heillä samanlainen kivireki perässä?

Vastaus tuli hetken päästä kun tuleva mestari Marko Tuokko liihotti ohi. Jaakko yritti seurata, itsellä ei siihen iskuttuneisuutta enää ollut. Välin 26-29 km 3.20 tonnit olivat tehneet tehtävänsä. Olin ruopannut jalat semmoiseen tilaan mistä ei heti noustaisi. Edellämenevä kolmikko karkasi askel askeleelta, mutta vasta 34,5 kilometrin juoma-asemalla tiesin että nyt on viimeinenkin taistelu taisteltu. Jukka Kero tuli ohi. Oma askel oli lyhentynyt arviolta noin 30 sentin mittaiseksi. Kero jätti 200 metrin aikana varmasti 250 metriä – tai ainakin se tuntui siltä. Kierroksella ohitettavien ohi ei meinannut enää päästä. Dejavu Vantaalta. Yritin väkisin käskyttää jalkoja ja pyrin pieniin sourtteihin jos vaikka heräisivät. 35 kilometrin kohdalla nostin kädet ilmaan. Oli ajateltava tulevia juoksuja ja pelastaa mitä pelastettavissa oli ja vaihtaa tavoitteellisesta hölkästä hölkäksi. Yksi jannu meni lentämällä ohi vielä.

Kannustavat ”hyvältä näyttää” –huudot tuntuivat kohtalaisen kornilta kun vauhti oli valunut yli 4.00/km. Kiitin heitä hyvästä valehtelusta ja kysyin 39 kilometrin juomapisteeltä morfiinia. Jouduin tyytymään banaaniin. Banaania mutustaessani katsoin kelloa, joka raksutti kahtakahtakymmentä ja mietin mopollako se Henaattori Manninen on 2.18 vetänyt. Pakko sillä vanhalla seniilillä on olla arpikudoksempi rakko joten treenikilometrejä on vain saatava lisää jos haluaa joskus edes 41 km kohtaan päästä samassa ajassa. Käännyin hautausmaan nurkalta kohti kenttää ja olo oli selkeästi palautumaan päin, ei sittenkään joutaisi vielä kuopattavaksi. Radalla vielä 500 metriä ja maaliin. Hieman alle 2.35. Viimeinen seitsemän kilometriä lenkkeillen 4.20/km keskivauhtia… Maalissa kuulin Tuokon kiihdytelleen voittoon, Matti palkittiin hopealla ja Jukka Kero nousi taustalta pronssille. Koko kolmikko juoksi mainiosti tänään ja yleisölle tarjottiin hyvää viihdettä. Jaakko neljäs ja varmisti JKU:lle Kalevan Maljan voiton. Parikkalan Sami Turkulainen viides huikealla juoksulla. Jantusen Panun on oltava jatkossa varuillaan parhaan parikkalalaisen tittelistä taistellessa. Oma sijoitus kuudes ja mukaan tarttui vain ja ainoastaan tärkeätä kokemusta tulevaa varten.

Olinko pettynyt juoksuun? Kyllä ehdottomasti. Silloin kun maratonkunto on tasolla pa*ka niin onnistuminen vaatii 100 % onnistunutta juoksua alusta loppuun. Sitä ei Joutsenossa tullut.

Tässä lisästatistiikkaa juoksusta Movescountissa. Mielenkiintoista luettavaa.

Mitä tästä opittiin? Stick to a plan, no matter what.

Aina pitää oppia jotain. Tärkein oppi on varmasti se että älä aliarvioi maratonin parhaimmuutta. Ensimmäiseen maraan monet lähtevät kunnioittaen ja sitä arvostaen. Toiseen mennään usein hieman takki auki ja luottaen siihen että nyt homman hallitsee. Päätä ei ole helppo pitää kylmänä kun fiilis on hyvä. Maraton rankaisee liiallista höyryämistä. Sama tapahtui 2012 Vantaalla ja se tapahtui nyt. Positiivista oli se että nesteytys puri nyt erinomaisesti, pieniäkään kramppeja ei tuntunut – ei edes maalissa. Vantaalla viimeinen 12 kilometriä oli taiteilua kramppien kanssa ja energiat loppuivat. Nyt vain juoksemattomuus rankaisi ja se että ei pysynyt ennakkosuunnitelmassa. Juoksu olisi helppo hyväksyä jos olisi suunnitellusta tasaisesta vauhdista tullut noutaja ja sehän olisi voinut tulla. Nyt sitä ainakin edesauttoi ja nopeutti leikkimällä teräsmiestä.

Tänään vuorokausi kisan jälkeen etureidet huutavat eniten. Portaita ei tosin joutunut menemään takaperin niin kuin viimeksi. Parit pienet rakot varpaissa, vasenta polvea kolotti ja oikean jalanpäällinen hieman kipeänä. Muuten normaali olo. Nyt hyvät palautumiset, rennonkovaa Lidingöloppettiin ja siitä sitten Frankfurtin maratonia kohti. Lähtölaskenta alkanut ja viisi viikkoa aikaa oppia virheistä ja katsoa miten tämänkaltainen valmistautuminen puree.

Ja jos joku etsii edellistä “Maraton on parasta” -juttusarjan osaa niin se löytyy täältä.

One thought on “Maraton on parasta (osa 2): Joutseno

  1. Pingback: Maraton on parasta (osa 3): Frankfurt | Aki Nummela

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s