XXIX Media Marathon Popular Villa de Aspe

Bigastron edellisen sunnuntain kympin jälkeen meno jatkui leppoisasti Torreviejassa treenaillen kohti sunnuntain Aspen puolimaratonia. Suunnitelmissa oli vedellä Aspen juoksu mukavalla “maratonvauhtisella” tahdilla noin 1.10-1.11 loppuaikoihin, joten treenaten mentiin viikko läpi ilman sen ihmeempiä keskittymisiä.

IMG_0013

Juoksuun tankkaus oli ensiluokkaista kun saimme perjantaina bigastrolaisten tuttujemme luo kutsun syömään paikallista herkkua: kanipaellaa. Ennen kanin syömistä eksyimme kuitenkin ohikulkumatkalla paikallisen palmunlannoitusfirman pikkujouluihin, jossa firman ukot grillasivat omaan makuuni sopivaa aamupalaa isolla kädellä. Pöydät notkuivat makkaroita, verimakkaroita, lampaankyljystä, simpukoita, kinkkua ja ehtaa läskiä. Oli mukana vihanneksiakin, esimerkiksi perunalastuja ja herneenpalkoja. Saimme ison oppitunnin paikalliseen ruokamaailmaan. Hieman tuhdin alkupalan jälkeen jatkoimme sitten paikallisen seurapomon Franciksen kotiin syömään paellaa. Paellakin oli jumalaista ja olo oli hyvin turpea melkein kymmenen tunnin mättämisen jälkeen.IMG_0053IMG_0035

Kevyen höntsäpäivän jälkeen lähdimme sunnuntaiaamuna suunnistamaan kohti Aspea. Aspe sijaitsee Torreviejasta noin 50 km päässä. Täytimme auton ennätyksennälkäisellä Team Runner’s High:lla. Jengistämme Sanna ja Henri lähtivät 11 km starttiin ja juuri maratonennätyksen 3.48 Castellonissa rullannut Tero puolimaratonille. Aspe sijaitsee muutaman sadan metrin korkeudessa ja ilma oli aamulla kohtalaisen viileä. + 5 astetta tuntui jäätävältä ja suurin osa paikallisista olikin varustautunut villapipoin ja hengityksenlämmitimin.

IMG_0074

Epämääräisistä reittikartoista oli vaikea saada kuvaa reitistä, mutta kun ympäristöä katseli niin luvassa oli todennäköisesti pitkiä alamäkiä ja ylämäkiä. Reitti olisi kaksi melkein samanlaista kierrosta. Ajattelin lähteä rullailemaan rentoja tonneja alkuun n. 3.20/km effortilla eli joku alamäkivoittoinen tonni saattaisi mennä kovempaa ja ylämäkinen pätkä hitaampaa. Fiiliksen mukaan. Ehkä hieman loppuun kiihdytellen. Tarkoitus oli nauttia hyvästä tunnelmasta.

Koska kilpailussa oli rahapalkinnot, tiesin että paikalle eksyisi myös muutama kovempi marokkolainen ravuri mielessään pienet europinkat, mutta päätin siitä huolimatta juosta täysin oman juoksun muista välittämättä.

P1860536

Lähtö oli loivaan alamäkeen, jonka jälkeen alkoi pitkähkö ylämäki ja taas alamäkeä. Näin jatkui koko ajan. Sain juosta keulilla omaa leppoista vauhtia. Tiesin marokkolaisten verikoirien vaanivan peesissä rullailen. Ryhmän koko oli noin viisi puolikkaan juoksijaa ja yksi 11 km menijä. Vauhti pyöri keskimäärin noin 3.20/km-vauhdissa. Varoin intoilemasta liikaa alamäissä ettei ärsyttäisi heitä vauhdin lisäämiseen. Olin tyytyväinen höntsävauhtiin. Toinen marokkolaisista juoksi vieressäni jatkuvasti kyynärpäällä tuuppien ja tuijotellen pärstääni. Johtui varmaan hikipannasta. En ollut ennen käyttänytkään. Vauhti oli hyvin sopuisaa aina reiluun kymmeneen kilometriin saakka. Virallinen väliaika oli 33.45.

Sitten 11 km kärkiukko lähti intoilemaan loppukiriään, jonka seurauksena lumipalloefektinä Marokon miehet innostuivat, vaihtoivat pari arabiankielistä sanaa ja lisäsivät vauhtia. Hetkessä kaikki muut tipahtivat kyydistä ja olimme kolmistaan. Ajattelin että testailen hetken vauhtia ja jos se pahasti kiihtyy niin hyppään kyydistä pois ja keskityn rentoon loppuun.P1860784

Reilu kilometri myöhemmin Mohammed Boucetta (numero 15) lähti kiihdyttämään pitkään ylämäkeen tahtia ja vahvasti edennyt tuuppija Amine Chaoui (numero 167) iski peesiin. Päätin antaa heidän mennä. Ero kasvoi hetkessä mäen päälle tultaessa noin 50 metriin. Alamäki alkoi ja ajattelin testata poikia vielä hieman. Rullailin heidät vähitellen kiinni. Päätin pistää hieman extrateatteria mukaan ja kantaan iskiessä puuskutin kuin olutmarinoitu brittijoulusika Benidormin rantaterassilla lisätäkseni illuusiota siitä että vetäisin viimeisiäni.

Jonkin aikaa taas rullailtiin porukassa kunnes oli Chaouin vuoro lähteä hivuttamaan vauhtia. Nyt sanoin itseni irti ettei menisi liian kovaksi loppu. Parivaljakko karkasi jälleen. Jäin hetkessä noin 10-15 sekuntia. Ajattelin vihdoin keskittyä loppumatkan tasavauhtiseen rullailuun. 14 kilometrin kohdalla huomasin ihmetyksekseni Chaouin alkavan jäädä Boucetasta. Ei mennyt pitkääkään pätkää kun ohitin jannun. Äijä tervehti meikäläistä taas muutamalla mulkaisulla ja parilla kyynärpääiskulla. Ajattelin tehdä pienen spurttauksen että ei pääsisi peesiin. 15 km meni hieman yli 50 minuutin eli vauhti oli kiihtynyt. Samalla hetkellä aloin mietiskellä että mitäs jos sittenkin lähtisin vielä kerran marokkolaisjahtiin. Boucetta takoi noin 80 metriä edellä. Eihän nyt pieni loppukiri ketään tappaisi?

Hieman 16 kilometrin jälkeen alkoi hivuttava ylämäki joka yllätyksekseni jatkui eri reittiä kuin ensimmäisellä kierroksella. Yhteensä 2,5 kilometrin ylämäki. Boucettaan eroa oli kymmenisen sekuntia. Yritin pitää eron mahdollisimman samana. En halunnut ottaa kiinni, mutta en mielellään hirveästi jäisikään. Mohamedin pää pyöri vähän väliä. Varmasti oli henkisesti raastavaa kun en meinannut millää jäädä. Vauhti kiihtyi vaikka kaltevuus mäessä kasvoi. Oli todellinen rilli päällä. Jos pysyisin mäen päälle, tiesin sitä seuraavan kilometrin pätkän olevan tasaista ja hyvää alamäkeä. Ehkä vielä sittenkin pääsisin voittotaistoon mukaan.

Tultiin appelsiinifarmien läpi mäen päälle ja juoksu kääntyi vähitellen alamäkeen ja maalia kohti. Farmien isännät kannustivat ja pihoilla verikoirat räksyttivät aitojen takana. Itse keskityin vaan marokkolaisen verikoiran takaraivoon. 19 km kohta. Kellotin eroksi noin yhdeksän sekuntia. Alamäki jyrkkeni, vauhti kiihtyi. Nautin tilanteesta. Tämänkaltaista taistelua en ollutkaan kokenut pitkiin aikoihin. Alkoi tulla kierroksella ohitettavia selkä edellä vastaan. Päätin yrittää totisemmin kantaan 20 km tolpalla. Ero pysyi samana. Ehkä hieman pieneni ensin, mutta sitten kasvoi taas. Päähän alkoi hiipiä ajatuksia että onhan se toinen sijakin ihan jees ja nyt on aika himmata. Alkoi viimeinen n. 800 metrin ylämäki ennen maalia. Meinasin murtua henkisesti kun en muistanutkaan että vielä olisi yksi u-käännös n. 200 m ennen maalia. Jalat olivat yhtä pönkkää ja ero edelleen n. viisi sekuntia kun käännyimme loppusuoralle. Jostain sain kuitenkin väännön ja 7 km samoissa sekunneissa pysynyt ero oli vihdoin kurottu kiinni. Tunsin sadistista nautintoa kun 50 m ennen maalia väänsin itseni Boucetan rinnalle ja ohi. Hieman piti tuuletellakin.

Loppuaika 1.09.01. Ei ollutkaan hetkeen tuntunut näin hyvältä. Hieman rennonkovan tasavauhtisen idea levisi lopussa, mutta mitäpä sitä ei parin marokkolaisen päänahan eteen tekisi. Toinen puolisko noin kaksi minuuttia ensimmäistä kovempi, joten kokonaisuudessaan kymppiveto.

Palkinnoksi 200 €, jonka myötä vuoden palkintorahat nousevat 250 euroon. Kyllähän niillä pari viikkoa taas elää.

Muutenkin onnistunut keikka Sannan (51.58) ja Henrin (47.44) parannellessa kympin ennätyksiä ja Teron leikatessa kahdeksan minuuttia puolimaratonin rekordia 1.41:een. Ei huonosti vanhalta moukarimieheltä.

Hyvät joulut!

10882258_1511788522414115_1837932477822108809_n

P1860670

Tero rullaa puolikkaan rekordiin.

DSC_0404

 

Treeniviikko 51/2014

Ensimmäinen viikko Torreviejassa taputeltu. Se sisälsi inhimillistä treeniä n. 150 km. Bigastron kympistä piti palautella ja viikon huipensi treenimielessä (mutta lopussa hieman rankaksi mennyt) juostu Villa de Aspen puolimaraton, josta lisäraporttia. Tulevana viikkona hieman lisää höntsää koneeseen kun jalat tuntuvat olevan hyvin virkeänä. TJ 24, joten osiin ei jalkoja kannata laittaa.

Ma 15.12.2014

ap: Pk-10 km ip: Pk-9 km

Ti 16.12.2014

ap: Pk- 10 km ip: Pk-13 km

Ke 17.12.2014

ap: Verryttely + 3 km (3.00/km) + 4 x 400 m rentoa + 6 x 100 m + verryttely ip: Pk-10 km

To 18.12.2014

ap: Pk-kevyt 16 km ip: Verryttely + VK – 4 x 2 km/2min (3.30/km) + Verryttely

Pe 19.12.2014

Pk-reipas 7 km (4.10/km) + VK-6 km (3.30/km) + Pk-reipas 7 km (4.10/km)

La 20.12.2014

Pk-kevyt 15 km

Su 21.12.2014

Villa de Aspe -puolimaraton (Rennosti kiihtyvänä, loppu äkäisesti. Loppuaika 1.09.01, 1.)

Bigastro ja maantiekympin ennätys

III Joaquinesca de Bigastron 5 km ja 10 km juostiin sunnuntaina. Itsellä oli hyviä muistoja kisasta edellisvuodelta kun lähdin kotiin maantiekympin ennätys taskussa. Mutta ennätystäkin tärkeämpää oli aivan uniikki tunnelma kilpailupaikalla. Siksi halusin suunnata takaisin tänäkin vuonna.

Saavuin Espanjaan muutama päivä aiemmin ja määräviikon jälkeen käytännössä vaan höntsäsin loppuviikon Alicantessa tankaten kisaan. Sunnuntaiaamuna suuntasimmekin Bigastroon ja elättelin toiveita ennätyksestä koska tiesin että kyllähän kunto Tukholman Tunnelrunista olisi parantunut selvästi.

Olo oli aika tunkkainen ja sen verran tuli harhailtua autolla Bigastroa metsästäessä ja paikan päällä poskipusuja jaellessa että alkuverryttelyt jäivät hieman keskeneräisiksi. Ajatuksena oli lähteä alle 31 minuutin tähtäävää tasaista vauhtia. Reitti oli hieman muuttunut edellisvuodesta, mutta tarkempia reittikarttoja ei ollut saatavilla joten sillä mentiin mitä edessä oli. Varmasti tulisi olemaan pitkiä suoria, tiukkoja käännöksiä, hyvää kannustusta ja jonkinlaista mukulakiveä.

10863924_10204315823113781_6073503056999590280_oStartti tapahtui ja alku mentiin Huhtalan Pasi keulilla. Ensimmäinen tonni 3.04. Sen jälkeen keskityin pitämään rytmin ja pian oltiinkin Bigastron oman pojan ja supertähden Jarkko Järvenpään kanssa kahdestaan painelemassa. Tasaisia tonneja. Toivoin Jarkon pysyvän keskenkuntoisenakin mukana potkimassa vauhtia meikäläiseen mutta nelosen kohdalla hänellä alkoi painaa. Vitoseen 15.15. Kutoseen vielä hyvällä rytmillä mutta sitten alkoi nukututtaa ja seiskaan hiipui.

IMG_1040Yleensä oma ongelma on laiskuus kisan aikana, varsinkin yksin juostessa ei “viitsi” puskea eteenpäin. Niin kävi nytkin ja herättelin itseäni vasta 300 m ennen maalia kirin tynkään. Siltikin ennätys 30.45 vaikka olo juoksun aikana ei mikään erikoinen ollut. Eli toivottavasti lupailee hyvää. Sää oli täydellinen: + 12-14 astetta ja tuuleton. Reitti ei mikään nopein, mutta hyvä tunnelma paikkaa. On vain pakko juosta kovaa Bigastrossa kiittääkseen loistokisasta.

10344389_10204315906115856_7649313183105429518_o

Jälkipelit ovat kisassa aina omaa luokkaansa. Palkinnot olivat hieman kevyemmät kuin viime vuonna. Kahdeksan viinipullon ja herkkukorin sijaan tänä vuonna tuli “vain” kolme pulloa. Tällä kertaa myös tuli ajauduttua paikallisen kanavan haastatteluun (hyvin lyhyt kooste löytyy alimpana) kohtalaisen nollaespanjalla. Hauskaa oli ja sehän se loppuen lopuksi ratkaisee. Toivottavasti näemme taas ensi vuonna!

IMG_1057

Aikuisliikkujat kun poistettiin tulosluettelosta saatiin junioreiden sarjaan suomalaisten kolmoisvoitto!

 

After-runit loistoseurassa.

After-runit.

Mättöviikko

Viime viikon treenaaminen eteni sen verran leppoisasti joten ajattelin rouhaista joulukuun alkuun kunnon jouluputken käyntiin. Laitoin tavoitteeksi elämäni kolmannen yli 200 km viikon. Aiemmat kaksisataset olivat syksyiltä 2011 (205 km) ja 2012 (207 km). Perustreeneillä oli tarkoitus edetä isompia reuhkomatta ja kerätä hyvää kestoärsykettä Espanjan leiriä edeltäen. Suunta Torreviejaan ja Alicanteen/Torreviejaan käy 10.12. Tuleva alkuviikko siis höntsäillään ja palautellaan jotta lauantaina 13. päivä juostava Bigastron kymppi näyttäisi vielä juoksulta.

Kulunut viikko sujui mukavasti ja treenisuunnitelman mukaan. Ainoastaan lauantaille tullut Klaukkalan Kinkkuhölkkä oli pieni bonus, mutta hyvä valinta tuossa säässä oli saada Järvisen Mikolta kiritystä keräilyyn. Oli myös kohtalaisen paljon työkiireitä, sekä muutamat valmennuskerrat ja ne yhdistettynä kasvaneeseen treenimäärään huomasi normaalia isompana väsymyksenä viikon puolivälillä. Vähitellen alkoi tottua määrään ja loppuviikon treenit sujuivat jopa helposti. Erityisesti sunnuntain pitkä lenkki yllätti positiivisuudellaan. Jaottelin kilometrit tasaisesti viikon menojen mukaan ja suunnittelin tarkkaan minne juostiin. Karsin turhat bussi- ja junamatkat ja korvasin ne juosten. Aikaahan esimerkiksi Hakuninmaalta keskustaan rennolla tahdilla menee juosten ehkä viitisen minuuttia kauemmin. Eläintarhaan tai Runner’s High:n toimistolle Itä-Pasilaan jopa nopeammin. Ja en myöskään harrasta turhan jumituksen ehkäisemiseksi isompaa reppu selässä juoksentelua joten sekin vaati hienoista suunnittelua että tavarat, suihkukamat ja vaihtovaatteet ovat siellä missä tarvitaan.

Nälkä kasvaa juostessa myös mukavasti. Välillä huomasin aamupalan lisäksi tinttaavani normaalien lounaan ja päivällisen lisäksi myös kolmannen lämpimän ruuan päivään. Käyttämistäni lisäravinteista lisäsin hieman Coca-Colan saantia, jotta vitamiinien ja hivenaineiden saanti pysyisi kasvneesta treenimäärästä johtuen balanssissa.

Alla tekemiseni. Hyvillä mielin jatketaan treeniä loppuvuoteen. Muiden kuin merkattujen vauhti 4.10-5.00/km.

Ma 1.12. Yht. 28 km
ap: Pk-16 km
ip: Pk-12 km

Ti 2.12. Yht. 28 km
ap: Vr + Mäkivauhtileikittely 60 min (avg. 3.51/km) Paloheinän 7,5 km rinkiä kiertäen (mäet tiukasti ylös, muuten rento) + vr
ip: Pk-8 km

Ke 3.12. Yht. 23,5 km
ap: Pk-16 km
Ip: Pk-7,5 km

To 4.12. Yht. 28 km
ap: Pk-9 km
ip: Pk-19 km

Pe 5.12. Yht. 29 km
ap: Vr + 10 x 1000 m/1 min palautus (Vedot 1-9 avg. 3.11, 10. 2.50) + Vr
ip: Pk-9 km

La 6.12. Yht. 29,5 km
ap: Vr + lumisohjossa Klaukkalan Kinkkuhölkkä 8,6 km rennosti (avg. 3.50/km) + Vr
ip: Pk-11 km

Su 7.12. Yht. 37 km
Pk- 37 km (avg. 3.57/km)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomi täyttää tänään 97 vuotta. Itsenäisyyspäivän kliseisiin kuuluu pohdinta suomalaisuuden merkitsemisestä itselleen.

Itse en ehkä ole mikään perinteisen suomalaisen malliesimerkki. En syö salmiakkia, mämmiä, joululaatikoita enkä lakritsia. Selviän hyvin ilman ruisleipää ja saunomassa käyn noin kerran kuukaudessa. Pidän mustista talvista, Fazerin suklaista sininen on se mitäänsanomattomin ja jääkiekon seuraaminen ei ole enää napannut pitkiin aikoihin. Mutta omaksi onneksi suomalaisuus on paljon muutakin kuin materiaa.

Mitä enemmän olen viettänyt aikaa ulkomailla, sitä enemmän on alkanut arvostaa suomalaisuutta ja suomalaista passia. Suomalaisuus on maailmalla aika tuntematonta ja neutraalia ja ei tarvitse elää minkään stereotypian alla. Opiskellessani Yhdysvalloissa usein kysyttiin mitä asioita kaipailen kotimaastani. Kaipasin kebabia, sisältä lämpimiä taloja, täydellisiä kesäpäiviä, hiekkapohjaisia juoksureittejä, luontoa, julkista liikennettä, turvallisuutta, hedelmäirtokarkkeja, hyvänmakuista ja puhdasta raanavettä sekä aitoja ja kiinnostavia ihmisiä, jotka tietävät mitä oman kylän ulkopuolella tapahtuu…sen lisäksi erityisesti kaipasin vapautta tehdä asioita mitä haluaisin ja miten haluaisin. Yhdysvallat ja erityisesti keskilänsi on kaikesta “Land of free” -hehkutuksesta huolimatta kuitenkin hyvin ummehtunut ja sisäsiittoinen paikka. Tämä jos mikä lisäsi arvostusta henkilökohtaista vapautta kohtaan.

Nuorena juoksijan alkuna unelmoin Suomen edustuspaidan pukemisesta ja niin toivottavasti unelmoi tälläkin hetkellä tulevat suomalaisjuoksijat. Pääsin sen kokemaan ensimmäisen kerran Liettuassa 16-vuotiaana vuonna 2001 maaottelussa Puolaa ja Baltian maita vastaan. Vaikka kilpailu itsessään oli totaalinen fiasko, se toi virtaa jatkaa yrittämistä. Sen jälkeen edustuksia onkin tullut reilut kymmenen kertaa – tosin aikuisten sarjan ensipuraisua sain odotella aina vuoteen 2011 saakka. Jokainen näistä kerroista on hyvin erityinen ja saa aina pienen extravapinan myös kokeneemman juoksijan varpaisiin kun pukee sinivalkoista paitaa päälle. Vielä ei ole tullut vastaan hetkeä etteikö edustaminen innostaisi. Sitten kuin näin käy niin alkaa vähitellen eläke kutsua.

Ensi viikolla on taas aika karata Suomesta. Vaikka aina himoitsee talven tullen pois loskaisesta ja lumisesta Helsingistä, sitä aina yhtä mielellään palaa takaisin. Hyvää itsenäisyyspäivää!

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA