Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomi täyttää tänään 97 vuotta. Itsenäisyyspäivän kliseisiin kuuluu pohdinta suomalaisuuden merkitsemisestä itselleen.

Itse en ehkä ole mikään perinteisen suomalaisen malliesimerkki. En syö salmiakkia, mämmiä, joululaatikoita enkä lakritsia. Selviän hyvin ilman ruisleipää ja saunomassa käyn noin kerran kuukaudessa. Pidän mustista talvista, Fazerin suklaista sininen on se mitäänsanomattomin ja jääkiekon seuraaminen ei ole enää napannut pitkiin aikoihin. Mutta omaksi onneksi suomalaisuus on paljon muutakin kuin materiaa.

Mitä enemmän olen viettänyt aikaa ulkomailla, sitä enemmän on alkanut arvostaa suomalaisuutta ja suomalaista passia. Suomalaisuus on maailmalla aika tuntematonta ja neutraalia ja ei tarvitse elää minkään stereotypian alla. Opiskellessani Yhdysvalloissa usein kysyttiin mitä asioita kaipailen kotimaastani. Kaipasin kebabia, sisältä lämpimiä taloja, täydellisiä kesäpäiviä, hiekkapohjaisia juoksureittejä, luontoa, julkista liikennettä, turvallisuutta, hedelmäirtokarkkeja, hyvänmakuista ja puhdasta raanavettä sekä aitoja ja kiinnostavia ihmisiä, jotka tietävät mitä oman kylän ulkopuolella tapahtuu…sen lisäksi erityisesti kaipasin vapautta tehdä asioita mitä haluaisin ja miten haluaisin. Yhdysvallat ja erityisesti keskilänsi on kaikesta “Land of free” -hehkutuksesta huolimatta kuitenkin hyvin ummehtunut ja sisäsiittoinen paikka. Tämä jos mikä lisäsi arvostusta henkilökohtaista vapautta kohtaan.

Nuorena juoksijan alkuna unelmoin Suomen edustuspaidan pukemisesta ja niin toivottavasti unelmoi tälläkin hetkellä tulevat suomalaisjuoksijat. Pääsin sen kokemaan ensimmäisen kerran Liettuassa 16-vuotiaana vuonna 2001 maaottelussa Puolaa ja Baltian maita vastaan. Vaikka kilpailu itsessään oli totaalinen fiasko, se toi virtaa jatkaa yrittämistä. Sen jälkeen edustuksia onkin tullut reilut kymmenen kertaa – tosin aikuisten sarjan ensipuraisua sain odotella aina vuoteen 2011 saakka. Jokainen näistä kerroista on hyvin erityinen ja saa aina pienen extravapinan myös kokeneemman juoksijan varpaisiin kun pukee sinivalkoista paitaa päälle. Vielä ei ole tullut vastaan hetkeä etteikö edustaminen innostaisi. Sitten kuin näin käy niin alkaa vähitellen eläke kutsua.

Ensi viikolla on taas aika karata Suomesta. Vaikka aina himoitsee talven tullen pois loskaisesta ja lumisesta Helsingistä, sitä aina yhtä mielellään palaa takaisin. Hyvää itsenäisyyspäivää!

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s