Maratonkrapula

IMG_2106

Sen verran masentaa paluu Suomen kinoksiin ja maratonkrapula vaivaa, ettei runosuoni oikein syki. Tyydyin siis postaamaan päivän kuvan eilisillalta.

Advertisements

M1 Run -porrasjuoksu

Olen jo pidemmän aikaa himoinnut osallistuvani johonkin tornijuoksuun ja kun sattumalta bongasin semmoisen järjestettävän Dubaissa Media One Hotellissa niin ei kauaa mennyt kun nimeni oli jo listalla. Heräteostoksia.

Alustavasti viime perjantaina piti juosta Abu Dhabissa formularadalla 10 km, mutta kisa peruttiin osallistujapulan vuoksi. Kokonaiskuvaa ajatellen ehkä parempi näin, mutta yksi uniikki juoksutapahtuma jäi näin juoksematta. Sen sijaan heräteltiinkin ruhoa juoksemalla Anne-Marin kanssa 8 km maravauhtia. Yllättävän hyvältä tuntui kaikesta matkailusta, univeloista ja aikaeroista huolimatta.

Lauantaina suhasimme paikalle Dubain Media Cityyn. Ennakkotiedot kilpailusta olivat hyvin ohuet. Kilpailupaikalla selvisi kilpailun luonne. Ensin seitsemän kerrosta parkkihallia, jonka jälkeen portaikkoon ja reilut 750 porrasta eli noin kolmisensataa enemmän kuin Malminkartanossa. Aiemmat porrasjuoksukokemukset olivat Aulangon Flying Finns -juoksuista, jolloin Aulangon portaita kiivettiin osana juoksukolmiottelua (150 m + porrasjuoksu + maastojuoksu).

IMG_1245

Näkymä maalista 42. kerroksesta. Atlantis hotelli ja palmusaaret.

Oli pakko tehdä hieman normaalia tiukempi alkuverryttely vaikka hieman hupimielellä kisassa olikin mukana. Kone piti saada käyntiin koska hapotusta oli luvassa. Ennakkoon juoksijoiden piti lähteä yksitellen matkaan, mutta lopulta järjestäjät päätyivätkin neljän hengen jengeihin, jotka lähetettiin epämääräisin ajoin ja jokainen lähti missä porukassa halusi. Ensimmäisiin ryhmiin pitivät mennä omasta mielestä vauhdikkaimmat menijät.

10931209_10153122664584750_80715344150691806_o

En aivan ehtinyt ryysiä ensimmäiseen neljän porukkaan ja tyydyin lähtemään toisesta porukasta. Ensimmäiseen porukkaan menivät yksi norjalainen nainen, paikallinen brasilialainen porrasjuoksustara (Emirates Towerin porrasjuoksun mestari) ja pari muuta ukkoa. Itse starttailin kolmen muun ukon kanssa noin 10-15 sekuntia ensimmäisen ryhmän perään. Ajanotto oli nettoajan mukaan eli kilpailun saatoit voittaa vaikka lähtisit viimeisenä.

Ensimmäinen reilu kilometri oli parkkihallia ympäri tasaisesti nousten seitsemän kerrosta. Ajoin edellä lähteneet kiinni noin viiden kerroksen jälkeen. Seitsemän kerroksen jälkeen siirryttiin portaisiin. Siinä vaiheessa ero takana tulevaan brassiin oli varmaankin noin 10 sekuntia plus lähdöstä kiinni ajettu aika. Alkuun vedin aika isolla loikalla suhteellisen rennosti ja kerrokset kutistuivat nopeaan tahtiin. Katselin että ero kasvoi ja ajattelin hieman alkaa passailla. Samalla myös kerrosten korkeus tuplaantui (sviittejä?) joten hommaan tuli hieman haastetta. Noin kaksikymmentä kierrosta maaliin laitoin isoksi harppauskävelyksi. Ajattelin että alkaisin juosta taas 5-10 kerrosta ennen maalia, mutta vähitellen jalat pönkkääntyivät hieman normijuoksusta poikkeavalla tavalla ja kävelyharpalla mentiin maaliin. Loppusuora oli 42. kerroksessa ja viimeinen 30 m juostiin maaliin tasaista. Tai juostiin ja juostiin. Kohtalaisesti jalat muljahtelivat.kuva 1

Vaikka tulin ensimmäisenä maaliin, voittoon juoksu ei riittänytkään. Joku marokkolainen (tietenkin) lähti jostain taustaryhmistä ja nappasi voiton parinkymmenen sekunnin erolla. Tietenkin olisi ollut mielenkiintoista nähdä mitä olisi käynyt ihan  mies miestä vastaan kilpailussa, mutta näin nyt jälleen tuli marokkolaiselta kuonoon. PlayStation 4 siinä meni, mutta kaikenlaista kuntosälijäsenyyttä palkinnoksi kuitenkin tuli. Kaipa sitä Dubaissa voi joskus bodaamassa jatkossakin käydä.

Kokemuksena erittäin positiivinen ja varmasti, jos vain sopivaa kisaa eteen tulee, tulen uudestaankin juoksemaan. Ensi kerralla myös hieman porrastreeniä pohjille niin rytmi löytyy paremmin.

10904471_10153123029679750_2204156516994329101_o

Huomenna sitten menään taas maratonin merkeissä. Startti klo 7.00. Tässä vielä Anne-Marin mietteitä kisaa ennen.

 

Viimeiseen tiimaan

IMG_0364

“Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on”

Näin on sitten Espanjan leiri taputeltu. Viisi viikkoa pyörähti jälleen nopeasti. Toisaalta kun miettii sitä, milloin viimeksi koki pimeän Helsingin, on viisi viikkoa ollut ikuisuus ja paluu Suomeen varmasti iso shokki. Ennen paluuta on kuitenkin edessä uudet ympyrät Dubaissa. Kymmenen päivää olisi tarkoitus tutustua paikalliseen elämänmenoon ja juoksukulttuuriin ja 23.1. juosta Dubain maraton Anne-Mari Hyryläistä jänistäen.

Leiri sujui kokonaisuudessaan hyvin. Missään vaiheessa en rietastellut isoilla viikkokilometreillä vaan pyrin jatkuvaan tekemiseen jalat ja äijän terveenä säilyttäen. Keskimääräisesti viikkokilsat ovat joulukuun alusta alkaen pyörinyt noin 150 nurkilla. Määrä on meikäläiselle viime vuosia peilaillen erittäin hyvä. Alkuleiri sujui mallikkaasti ja kilpailutkin rullasivat: kympin maantie-ennätys Bigastrossa 14.12. ja siitä viikon päästä uran paras (ei nopein) puolimaraton Aspessa. Sen jälkeen alkoi hieman vireystila laskea ja juoksut painaa, mutta sehän kuuluu asiaan. Olen tullut siihen tulokseen että optimaalisin leirin pituus olisi 2-3 viikkoa. Tuon ajan jaksaisi hyvin tetsata, eikä leirikrapulakaan iskisi. Nyt 2,5 viikkoa meni mallikkaasti, viikko horroksessa, viikko taas ihan kelvollista menoa ja nyt palautteluiden jälkeen juoksu alkaa taas maistua. Mahtava leiriseura piti vireänä koko ajan jumisinakin hetkinä että jaksoi lähteä baanalle. Yksin olisi jäänyt syömään turronia sohvalle…Siitä aktivoinnista kiitos Henrille, Sannalle, Minnalle, Matt’lle, Jarkolle, Pasille, Annalle, Laralle, Terolle, Lindalle, A-P:lle, Jürgenille, Vasilille ym.

Tänään päätöspäivän kunniaksi 39 km pitkä lenkki. Meno oli leppoisaa alle nelosen vauhtia ilman minkäänlaista puristusta. Reitti Valencian keskustasta Turia-jokea pitkin länteen. Olin ajatellut kolmeakymppiä, mutta millään ei malttanut lopettaa. Soratietä olisi jatkunut ainakin 15 km vielä lisää. 70 km lenkki olisi mennyt ehkä hieman överiksi niin päätin pyörähtää ympäri. Kävin kääntöpaikalla juomassa vettä paikallisen Manolon kotona kylän ainoa baarin ollessa suljettuna. Tamperelaista liehulettiä lainaten: ”Ehkä paras pitkä lenkki koskaan.”

20150113_104944

Mikä olisikaan oikea tapa fiilistellä yhteenvetoa kuin valencialaisessa kulmakahvilassa espressoa imeskellen. Jokainen visiitti Espanjaan muistuttaa minua siitä miksi rakastan tätä maata niin paljon. Aina löytyy paljon uutta nähtävää kun viitsii vähän kaivaa nenäänsä syvemmälle. Vuosi sitten Torreviejassa pari viikkoa meni treenin merkeissä, mutta nyt oli aikaa tsekata ympärillekin että ei lähde järki päästä pelkkiä treenejä pohtien. Monille Costa Blanca on vain hiekkarantaa, euron tuoppeja ja kuumia kesäisiä päiviä. Minulle se on upean juoksukulttuurin keskittymä, aitoja ihmisiä sekä toinen toistaan hienompia, talveen rauhottuneita kyliä sekä vaihtelevaa luontoa.

Täytyy katsoa lisää Haapasaloa että pystyy kunnon fiilistelyihin. Nenäkään ei punota tarpeeksi.

Leirin statsit:

Noin 700 km juoksua.
Kahdeksan kovempaa harjoitusta.
39 km enimmillään yhdessä päivässä.
1 km vähimmillään yhdessä päivässä.
Neljä kilpailua.
Kaksi erittäin hyvää kilpailua.
Kaksi erittäin paskaa kilpailua.
Jokunen tölkki cokista.
Kaksi kiinalaisbuffettia.
Vesa-Matti Loirin Armo x 15.
Paras ruokadiili ehkä koskaan: 100 Montaditoksen 50 sentin ja euron päivät.
Leirin paras pikaruoka: The Good Burgerin TGB Burger tuplapihvillä.
Leirin yllättäjä: Elche
Paras treeni ehkä koskaan: Jouluaaton 10 x 1000 m ylämäkeen Jarkon ja Pasin peesissä.
Paras juoksureitti ehkä koskaan: Salinas y Arenales de San Pedro del Pinatar.

#10KDPVLC15

Tänään oli huono päivä. Jo herätessä huonojen yöunien jälkeen olo oli totaalisen räjähtänyt. Ei meinannut saada millään äijää hereille ja eipä sitä oikein saatukaan missään vaiheessa.

10k Divina Pastora Valencian startti oli klo 9.30. Tein hyvät verryttelyt ja jalat tuntuivat ihan hyviltä. Jo verryttelyssä tunsin että kisafiilis on hieman kadoksissa ja vaikka tunnelma starttipaikalla oli hyvä ei oikein pumppia meinannut saada päälle.

10 000 juoksijaa upposi hyvin mallikaasti lähtökarsinoihin ja kaksi lähtökaistaa takasivat sen että eturivissäkin oli hyvin tilaa. Ympärillä pyöri tuttuja marokkolaisia mailin kilpailusta, muita en tuntenut.

Lähetys oli hyvin epämääräinen kun kuuluttaja hoki pelkkää arribaa ja yhtäkkiä pistooli pamahti. Olen jo tottunut täällä kaikenlaisiin startteihin, joten hyvin ehti reagoida lähtöön. Lähdin rennosti rullailemaan ja asetuin noin kahdeksannen sijan tuntumaan – edellä vain marokkolaisia.

Ensimmäinen kilometri meni 2.59. Juoksu oli helpon löysähköä. Semmoista kuin sen pieneen alamäkeen pitääkin olla. Toinen kilometri samaa tahtia. Hieman alkoi huolestuttaa kun tietynlainen rentous oli poissa. Huolestuttavaa on jos tässä vaiheessa joutuu jo tehdä hommia. Kaarruttiin Ciudad de las Artes y las Cienciaksen halki menevälle HHM-sillalle. Pieni nousu ja jyrkähkö lasku ja kolmeen kilometriin 9.03.IMG_0405

Sitten alkoi loiva nousu takaisin “joen” toista puolta. Takaa tuleva espanjalaisten porukka liittyi mukaan ja 4 km oli jo hidastunut 12.12:een. Hivuttava nousu jatkui ja juoksu ei vain oikein lähtenyt käyntiin. Hengitys pelasti hyvin, mutta aivot eivät. Leirijumit jähmettivät reidet kankeaksi. Olo oli kuin aamulenkillä. Ei kiinnostanut kisata yhtään. Vitoseen 15.20 ja tiesin että ei tästä enää hääviä loppuaikaa tule. Ennätykset voisi jo unohtaa. Vesipisteellä yritin herätellä itseäni mukaan kisaan lorottelemalla vesipullon niskaan mutta ei lähtenyt.

IMG_0403

Seiskan kohdalla joku karjui katsomosta “cojones.” Totaalisen munatonta menoa. Tultiin Mestallan luokse. Ennakkoon olin symbolisesti ajatellut sen olevan hyvä kohta potkaista käyntiin loppukiri. Nyt ei lähtenyt. Kahdeksas tonni 3.25. Oli mennyt ihan läpsyttelyvaihe päälle. Ajattelin kuitenkin että kyllä tässä Aktian lumijuoksujen aikojen alle on mentävä. Kukaan ei takaa tullut kirittämään ja edellä menevä koukkupolvi oli sen verran kaukana ettei sitäkään kiinni saisi joten kirit jäivät ottamatta. Höntsäsin maaliin sijalla 16 ajalla 31.41. Ennakkoveikkauksessa heittämäni 31 minuutin raja top-10:een piti hyvin paikkansa kun kaikki sijoille 10-12 juosseet saivat ajaksi tasan 31 minuuttia.

Edelleen kisakrapulaa ja latauksen puutetta nähtävissä Bigastron ja Aspen hyvin menneiden kisojen jälkeen. Ei oikein syty taistelemaan kilpailun hetkellä. Kävin juoksun jälkeen järjestäjien tarjoamassa hieronnassa ja hetken itsesäälissä ryvettyäni päätin tehdä harvinaisen tempun ja lähdin hieman pidemmälle loppuverryttelylle ja juoksentelin reilun kympin lenkin satamaan ja rantaan.

Uuteen nousuun!

IMG_0417

 

Terveiset Valenciasta

Saavuin juuri Valenciaan. Valencia on yksi suosikkikaupungeistani Espanjassa ja siksi malttamattomana jo odottelen huomista Valencian kymppiä. Edelliset puolitoista viikkoa on ollut juoksujen osalta aika jähmeää. Jalat ovat onneksi viimeisten päivien aikana alkaneet sulaa ikiroudasta ja olo on ihan kelvollinen. Eniten olen tinkinyt kevyiden lenkkien määristä ja pituuksista. Kovemmat treenit sen sijaan olen saanut suoritettua läpi odotusten mukaan.

Odotukset huomisesta kilpailusta on maltillisen toiveikkaat. Reitti näyttää suoraviivaiselta. ”Joen” reunaa halkoen paikallinen Heureka kiertäen ja takaisin toista reunaa Mestallan nurkalle ja parin liikenneympyrän kautta maaliin. Eli ”muchas curvas” –ilmaisua ei valitettavasti voi käyttää reittiä kuvaillessa joten on tyydyttävä pelkkään muy bieniin. Divina Pastroina Valencia 10k on kaupungin isoin kympin kisa 10 000 juoksijallaan. Taso myös messevä ja kympin sakkiin juostakseen on vedeltävä varmasti alle 31 minuutin. Siitä lähdetään.

20150110_185204

‪#‎10KDPVLC15‬

Valenciassa rullailen keskiviikkoon saakka nauttien loistavista juoksupaikoista, ruuasta ja futiksesta. Keskiviikkona suuntaan kohti Dubaita ja uusia maisemia. Alustavasti myös Emiraateissa piti juosta flat and fast kymppi perjantaina Abu Dhabin formularadalla, mutta se on peruttu osallistujapulan vuoksi. Dubain kuvioista tarkemmin myöhemmin.

Treeniviikko 1/2015

Perjantaihöntsä upeissa maisemissa Pyhän Pedron suolajärvillä.

Perjantaihöntsä upeissa maisemissa Pyhän Pedron suolajärvillä.

Vuoden ensimmäinen treeniviikko sujui hyvin jumisissa merkeissä. Almoradin mailin jälkeen päätin skipata keskiviikon Crevillentin uudenvuodenjuoksun ja höntsäillä vain sen läpi tunnelmasta nauttien. Muuten lenkit hyvin jäykästi läpi, mutta parit reippaammat treenit kuitenkin helposti tavoitteiden mukaan.

Vielä 1,5 viikkoa Espanjaa jäljellä. Huh.

Viikko 1/2015

Ma 29.12.2014 = 24 km

ap: Pk-kevyt 16 km ip: Pk- 8km

Ti 30.12.2014 = 23 km

ap: Verryttely + puntti + verryttely ip: Pk-15 km

Ke 31.12.2014 = 32 km

ap: Verryttely + VK(TV)-15 km 3.30/km + Verryttely ip: San Silvestre Crevillentina 10 km Henrin kanssa 48 min

To 1.1.2015 = 19 km

Pk-extrakevyt 19 km

Pe 2.1.2015 = 13 km

Pk-extrakevyt 13 km

La 3.1.2015 = 22,5 km

ap: Pk-kevyt 8 km ip: Verryttely + 6 x 1200 m/2 min (2.58/km) + Verryttely + muutamat rullailut

Su 4.1.2015 = 31 km

Pk-31 km

San Silvestre Crevillentina startti. Hieman erilainen näkökulma lähtökarsinoihin.

San Silvestre Crevillentina startti. Hieman erilainen näkökulma lähtökarsinoihin.

Kesken kisan kuvausta.

Kesken kisan kuvausta.

IMG_0314

Naamiaissarjan voittaja veteli joulukuusena koko kympin.

Naamiaissarjan voittaja veteli joulukuusena koko kympin.

Almoradin katumaili 28.12.2014

Sunnuntain Almoradin katumaili kuuluu kilpailuihin joiden lopputuloksesta ei paljoa tuleville sukupolville jää kerrottavaa mutta kilpailusta itsestään riittää tarinaa vielä pidemmäksikin aikaa.

Almoradi sijaitsee parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Torreviejasta artisokkapuskien keskellä. Aikainen herätys johdatteli meidät hyvissä ajoin kisapaikalle veteraanisarjojen mailin startteihin.

Reitti kulki aivan Almoradin ytimessä. Maililla juostiin kolme kierrosta eli kolme kertaa samaa tienpätkää edestakaisin. Yksi suora noin 270 m, täyskäännös ja toiseen päätyyn. Startti ja maali olivat suoran keskellä joten tiukkaa actionia olisi luvassa.

Edellisviikonlopun Aspen puolimaratonista oli vielä hieman täysi olo ja aivan ei paras kisapumppi ollut päällä. Katumaili oli uusi tuttavuus ja ainoastaan melkein katumaililta kokemusta oli vuoden 2006 Heinolan Katujuoksujen tarkistusmitatulta 1337 metrin matkalta. Silti odotin mielenkiinnolla tulevaa juoksua. Ennakkoilmoittautuneita miesten eliittisarjaan oli 25 juoksijaa. Rahapalkinnot olivat jälleen houkutelleet tasokasta osanottajakaartia ja marokkolaisia olikin mukana iso lauma, 14 juoksijaa. Edellisviikonlopun Aspessa annetun tukkapöllyn jälkeen oli parempi olla varuillaan kilpailun aikana, koska tuo jengi ei kovia otteita karta kun kyse on muutamista euroista.

Veteranos A:n startti

Veteranos A:n startti

Ensin juostiin iso liuta veteranoksien ja lasten sarjoja ennen kuin alkoivat naisten ja miesten mailit. Tunnelma oli perinteiseen espanjalaiseen tapaan erinomainen ja jälleen sai täyttä vastinetta koko osallistumismaksun (0 €) hinnalla.

IMG_0166

Sanna maaliin omalla mailillaan.

Naismailerit pyyhkivät pölyt baanalta sopivasti ennen meidän vääntöä. Minna nappasi kakkossijan paikallisten starojen Laura Mendezin ja Cristina Juan Torresin välissä.

Image 28.12.2014 15.13.14 2501Tunnelma alkoi nousta entisestään ja pieni jännityksenkin vire tuntui jaloissa. Muuten verryttelyssä oli aika puolimaratonrytmi päällä ja vaikea oli saada koneesta tarpeeksi kovavauhtisia rullauksia että saisi sopivan mailimoodin päälle. Taktiikkana oli reipas alku ja ensimmäiseen u-käännökseen noin 150 metrin jälkeen olisi tultava aika keulilla. Sitten pyrkiä pitämään paikka (koko ajan noin kolmen joukossa) ja välttää mutkissa kaatumisia. Jos haluaisi kilpailun voittaa, olisi viimeisessä mutkassa oltava heikoimmillaankin kahden joukossa. Muuten tulisi kiire lyhyellä loppusuoralla. Rakastan hektistä menoa ja teräviä kyynärpäitä ja sitä oli odotettavissa.

Lähtöviivalle asettautuminen oli jo yksi show. Koko ajan ukkoa survoi eteen, mutta piti pysyä tiukkana ja pitää paikka eturivissä. Järjestäjillä oli täysi työ työntää äijiä lähtöviivan taakse kun kukaan ei suostunut menemään toiseen riviin. Sitten valmiuskomento ja lähtölaukaus. Heti viivalla meni ensimmäinen äijä nurin. Sain hyvän startin ja pääsin keulille sisäreunaan. Edellisessä startissa kakkoseksi juossut Minna valitteli pölyistä alustaa mutta adios boostien Continental piti erinomaisesti.

Pääsin ensimmäiseen u-käännökseen hyvissä asemissa toisena sisäreunassa joten homma alkoi kuin pitikin. Yksi Marokon mies nojasi tiukasti kylkeeni mutta core piti ja jannu holahtikin kyljelleen. Rento kiihdytys suoralle ja kakkosija säilyttäen kohti seuraavaa päätyä.

Toinen mutka oli tiukempi. Sitä ei oltu pyöristetty edes tötsillä, vaan suoran päässä oli kääntömerkkinä vain liikenteenvalvojaukko, jota sai repiä pyörähtäessään mennen tullen. Mutka meni smoothisti ja meno jatkui toisena. Koko ajan piti olla hereillä. Kierros täynnä ja kaksi jäljellä.

Taas oltiin suoran päädyssä. Tällä kertaa mutka meni hieman pitkäksi ja jouduin kuitatuksi sisäkautta. Tipahdin kolmanneksi mutta sain kuitenkin hyvän menon suoralle ja nousin toiseksi ja hakeuduin sisäreunaan. Image 28.12.2014 15.11.07 2493Tultiin toiseksi viimeistä kertaa liikenteenvalvojan käännökseen. Tiesin että kohta alkaa tapahtua ja kirivaihdetta on lyötävä silmään. Liikenteenvalvoja seisoi kädet levällään mutkassa. Kaikki eteni kohtalaisen nopeasti joten hieman epäselvää on mitä tapahtui. Nappasin reittitolppaa rinnuksista kiinni ja samaan aikaan takaa tuleva juoksija otti hänen kädestään kiinni ja yhtäkkiä olin jumissa ukon kainalossa. En ollut tarpeeksi skarppina ja röyhkeänä mutkassa. Pieni nukahtaminen maksoi. Sumppuun tuli takaa lisää ukkoja ja hetkessä huomasin löytäväni itseni ulkokaarteesta vauhti pysähtyneenä. Kakkossijan peesipaikka oli vaihtunut 12-13. sijaan 30 metriä kärjen perässä.

Viimeinen kierros lähti ja yritin epätoivoisesti raivata tietäni keulaa kohti mutta vauhti oli kiihtynyt. Ohitin pari äijää. Podiumpaikka oli enää sen varassa että ukkoa alkaisi lakoa viimeisessä mutkassa. Joka puolella näkyi keskeyttäneitä nuolemassa haavojaan. Toiseksi viimeinen mutka. Olin noin kymmenentenä, mutta tipahdin yhden sijan kun yksi marokkolainen oikaisi ja jätti koko U:n juoksematta. Hapoton treenaaminen tuntui jaloissa ruhossa epämukavuutena eikä jalat toimineet. Viimeiseen mutkaan en päässyt rähisemään kun olin sen verran edelleen perässä. Noin kahdeksan ukkoa survoi täyskäännökseen ja jälki oli sen mukaista. Yksi jannu vetäisi suoraan turvalleen ulkoreunan kanttikiviin. Hän oli ainoa kenet kuittasin höntsätessäni loppusuoraa. Sijoitus 10. Hauskaa oli vaikka maalissa v*tuttikin kohtalaisesti koko kisa ja oma pehmeä esitys kolmanneksi viimeisessä mutkassa. No, joitain muita otti päähän vieläkin enemmän kun toiseksi viimeisessä mutkassa oikonut marokkolainen sai toiselta maanmieheltään nyrkkiä maalissa. Tarvittiin jokunen järjestäjä pitämään kuumentuneita juoksijoita toisistaan erossa maalihuollossa ja selkkaus kesti vielä parikymmentä minuuttia maalin jälkeen. Myös viimeisessä mutkassa kaatunutta jannua rauhoiteltiin ison porukan voimin.

“But sometimes there are reactions which are out of character,” sanoi Mehdi Baala aikanaan Mekhissin kanssa Timanttiliigassa nyrkkeiltyään (video alla). Taitaa olla Almoradin nyrkkeilyottelua seuraneiden espanjalaisjuoksijoiden rektioiden ja kommenttien mukaan enemmän sääntö kuin poikkeus.

16 juoksijaa pääsi maaliin eli ainakin kahdeksan äijää keskeytti tai jäi matkalle. Mielenkiintoinen ja yleisöystävällinen laji ja reitti – piristävä poikkeus monesti niin tulosorientoidussa juoksumaailmassa. Tyhjin käsin ei tarvinnut kymmenennenkään kotiin lähteä. Palkinnoksi 10 euroa.