Kausi jatkuu

Pari viikkoa kulunut Rotterdamin mahalaskusta. Edelleen jonkin asteen maratonkrapula vaivaa, mutta tällä viikolla käynnistelin jo treenejä kohti tulevaa.

Paljon on tullut hakattua töitä ja valmenneltua. Huhtikuu on tiukinta juoksubuumia, jonka jälkeen kiireet alkavat hieman helpottaa. Tiistaina juoksentelin jo hieman reippaamman kuutosen ja maratonin väsyttämät ja viime viikonlopun polttareiden palauttamat jalat tuntuivat yllättävän freeseiltä ja virtaa löytyi. Ei ollut yhtään junnaavaa menoa. Keskiviikkona tyrkättiin Runner’s High:n Eliittiryhmän kanssa brutaali 6 x 1000 m mäkitreeni Malminkartanolla, jonka jälkeen tuli otettua kevyesti pari päivää ennen maaseutumatkailua Jyväskylään. Valitettavasti ehdin vain päivän vierailla “Suomen Ateenassa”, mutta oli se sitäkin leppoisampaa.

Maratonjyrä Mannisella oli nimittäin kovempi treeni suunnitteilla lauantaille ja käytyäni yliopistolla selvittämässä luuston keston ja läskivaraston riittävyyden hyppäsin mukaan treeniin. Aamulla olo oli täysin räjähtänyt mutta sain parilla tuplaespressolla yön paaston jälkeen aivot peliin mukaan. Sää oli lämmin ja tuuleton. Tuntui hyvältä muutaman tuulisen päivän jälkeen. Lisäpumppia toi historiallinen ensimmäinen yhteinen kovempi treeni. Kukapa olisi uskonut että ensimmäisestä kisakohtaamisesta kuluisi 21 vuotta ja kymmeniä kisastartteja ennen ensimmäistä yhteistreeniä. Naputtelimme tonneja hyvällä noin kolmen minuutin temmolla kahdeksan kappaletta kunnes otin hieman aikalisää ettei mene liian kovaksi homma. Hena veti yhden välissä ja hyppäsin sparraamaan sitten viimeiseen kymmenenteen vetoon mukaan. Oli täyttä nautintoa pistellä kunnon yhteistreeniä. Se on harvinaista herkkua nykypäivänä. Myös oma kulku kahden höntsäviikon jälkeen yllätti.

Seuraavina ohjelmassa on sitten SM-maastot. Toivottavasti vain ehjänä pysytään ja päästään nelosen viivalle Imatralla. Sen jälkeen sitten Tukholman maraton, jonka järjestäjillä menivät rasismisyytöksien alla hieman köntsät housuun ja joutuivat muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa pohjoismaalaisten huippujen kisasta. En edes tiedä onko kutsu enää voimassa? Risteilemään en hetkeen lähde. Kai se on, mutta pieni maku tuon höppäilyn johdosta kilpailusta lähti.

Pettymys

Rotterdamin maraton oli ehdoton pettymys. Tarkempi kisaraportti tulee myöhemmin. Loppuaikaa (2:33:XX) ei kannata hirveämmin tuijotella. Mielelläni olisin DNF:n nähnyt tulosluettelossa, mutta matka oli kulkeutunut jo sen verran kauaksi kisakeskuksesta että oli varmasti nopeampi keino läpsytellä takaisin höntsäillen.

Mitä sitten tapahtui ja miksi? Liian kova ja sahaava aloitus, vähäiset ja maratonille riittämättömän pitkät treenit, raju tuuli, matkustaminen, jetlag ja olosuhteiden muutos Singaporesta ym. ym. Kyykkäys oli monien tapahtumien summa ja ne pitää käsitellä tarkasti ennen seuraavaa maratonia ja testata kisataktiikassa jotain uutta ja pysyä siinä. Mikä tärkeintä, keväällä vaivannut akilles ei juostessa tuntunut, eikä ole juoksusta nyt ärtynyt yhtään. Voinkin hyvällä todennäköisyydellä sanoa että Tukholman maratonille mennään. Sitten laitetaan maratonit hetkeksi katkolle.

Fiilis on tällä hetkellä aika poljettu, mikä on hyvä. Coach Rutledge sanoi Jenkeissä huonosti menneiden kilpailuiden jälkeen että pitää muistaa tämä fiilis jatkossa, koska et halua kokea sitä uudestaan. Olen kyllästynyt tähän oloon maratonien jälkeen. On vittumaista vetää viimeisiä kilometrejä normaalia lenkkivauhtia ilman että etureidet eivät skulaa ollenkaan. Tiedän puutteet treenissä ja valmistautumisessa ja olen nyt entistä motivoituneempi tekemään töitä etten tuota fiilistä enää joutuisi kokemaan. Rotterdamin kyntäminen ei poista sitä tosiasiaa että kevään treeni on ollut määräpuutteista huolimatta onnistunut ja viime kevään akillesvaivojen jälkeen on jo yli 10 kuukautta yhtenäistä treeniä takana. Jeesustelusta ei ole nyt hyötyä ja mielenkiintoisia juoksuja on tulossa. Jos vaikka SM-maastoihin pääsisi jälleen mukaan.

Neljännesvuosikatsaus

Kolme kuukautta on taputeltu vuodesta 2015. Virallinen veteraanisoituminen lähestyy kovaa tahtia toukokuun lopussa kun kolmekymppisen leima nidotaan takaraivoon. Siitä eteenpäin meno tulee olemaan yhtä nousukiitoa ja vähitellen kasvavien ikähyvityksien laskua. Sitä ennen tosin on vielä muutama tiukka haaste edessä. Paljon on tullut koettua ja nähtyä alkuvuoden aikana ja huomattavasti rikkaampana jatketaan eteenpäin kohti uutta.

Cu Chi, Vietnam

Cu Chi, Vietnam

Viime syksynä päätin muuttaa mentaliteettiäni enemmän maratonin suuntaan. Uusi ärsyke tässä vaiheessa juoksuja ei varmasti olisi pahitteeksi. Päätin myös välittömästi Frankfurtin maratonista toivuttuani ilmoittautua Rotterdamin maratonille ettei lipsumisia hallijuoksuihin ja muihin tulisi. Rotterdamiin on nyt aikaa viikko ja treenit on treenattu. Onkin hyvä hetki katsella hieman taakse tekemisiä.

Elche, Espanja

Elche, Espanja

Varmasti olisi pitänyt juosta enemmän määrää, tehdä enemmän lihaskuntoa, lihashuoltoa ja venyttelyä. Näin varmasti aina. Yksi tavoitteista on ollut myös pysyä terveenä ja saada jatkuvaa treeniä koko kevään ajan. Se on onnistunut ja mitään isompia asioita en muuttaisi kuluneen vuoden tekemisissä. Tarkempia treenitoteutuksia voidaa tarkastella Rotterdamin jälkeen. Pienet mustat pilvet ovat leijuneet yllä hienoisten akillesvaivojen kanssa painiessa, mutta niiden myötä olen myös keskittynyt enemmän palautumiseen ja näin kaikki kovemmat treenit ja avainharjoitukset ovat onnistuneet. Olen sitten säästellyt välipäivien treenien kanssa tilanteen mukaan ja näin myös kokonaiskilometrimäärät ovat jääneet kohtalaisen alhaisiksi. Vaiva ei ole haitannut treenien toteutusta mitenkään, mutta en myöskään himoitse saavani akillesvaivoista pidempiaikaista riesaa.

Dubai, UAE

Dubai, UAE

Matkustelua on tullut paljon: Espanjassa tammikuussa, Dubaissa 10 päivää tammikuun lopussa, kaksi viikkoa Suomessa ja kaksi kuukautta Singaporessa. Matkustelu on myös tuonut hyvää rytmitystä pakkokevennyksien muodossa ja maiseman vaihtelu itsellä myös ennaltaehkäisee tietynlaista leipääntymistä ja tuo uutta virkistystä uusien juoksupaikkojen muodossa. Runner’s High:n ja Helsinki Half Marathonin töitä on tullut tehtyä reippaasti hyvänä tasapainottavana kaikelle muulle. Itselle ei varmasti 100 % pelkkään treenaamiseen keskittyminen ilman muita virikkeitä ole paras vaihtoehto parhaisiin tuloksiin.

Marina Barrage, Singapore

Marina Barrage, Singapore

Singaporen treenisäät myös kasvattivat entisestään oman elimistön kuuntelun oppimista – elintärkeä oppimisprosessi jos haluaa treenata mahdollisimman hyvin 30 asteen rajussa kosteudessa. Esimerkkinä Singaporen sääolosuhteiden rajuudesta kertoo isot nesteiden menetykset treenien yhteydessä. 3-4 kiloa saattoi helposti kadota yhden tiukemman treenin aikana. Parhaimmat lukemat neljä kiloa vaikka ennen punnitusta olin juonut 1,5 litraa treenin loppumisen jälkeen.

Hatta Pools, Oman

Hatta Pools, Oman

Paluu Suomeen tapahtui viime tiistaina. Aikaero on onneksi vain viisi tuntia ja lento (18 tuntia yhdellä välilaskulla) meni kivuttomasti. Mikään ei voita Turkish Airlinesin ruokatarjoiluja. Koneessa tuli vedettyä 7-8 tuntia unta, hyvin ruokaa, illalla kevyt core-coachaus ja saman tien oli Suomen rytmissä. Lennoista ja aikaeroista kestää kuitenkin toipua sen verran että päätin varmuuden vuoksi vasta lauantaina käydä hieman enemmän juoksemassa (20 km kevyttä) ja siirtelin tiukemman treenin sunnuntaille. Ajattelin että pitäisi myös hieman enemmän vedellä nyt kun herkistelyt tulivat jo hyvissä ajoin ennen maratonia.

Bigastro, Espanja

Bigastro, Espanja

Tänään vetelin sitten viimeisen totisemman treenin: 15 km “maratonvauhtia” (ainakin jonkun maratonvauhtia). Se meni leppoisasti 3.23/km keskitahtia. Muuten tasaista, pieni 500 m loppukiri. Singaporen jälkeen neljä astetta ja viima tuntuivat rajulta ja kohmetti mukavasti. Silti juoksu pysyi rentona ja helppona. Reitiksi olin myös valinnut oman suosikkimaratontreenisuoran rautatienvartta Ilmalasta Mäkkylään. Mitä tylsempi, raaempi ja askeettisempi sen parempi. Ja tuo pätkä täyttää kaikki toiveet. Sykkeet pienen tauon ja jetlagien jälkeen hieman koholla, mutta eiköhän tuosta treenistä tule hyvä buusti vielä tämän viikon aikana. Fiilis ainakin on nyt erinomainen ja Rotterdamin odotus voi tosissaan alkaa. Seitsemän päivää ja sunnuntaina 12.4. taas mennään. Tavoite on tasapainoinen suoritus ja askel taas kohti parempia aikoja ja kokemuksia.

Huopalahden asema, Helsinki

Huopalahden asema, Helsinki