IV Helsinki Central Park 10k & 5k

Omien kisailujen pitäessä hieman hiljaiseloa, on aika kirjoitella eilisestä Runner’s High:n IV Helsinki Central Park -juoksusta. Kyseessä oli jo juoksun neljäs painos. Ensimmäiset kaksi kertaa juostiin Paloheinän nurkilla, jonka jälkeen Ulkoilumajan remontin alkaessa siirryttiin Torpparinmäkeen. Paloheinän juoksut olivat myös aina reitin suhteen kunnon arpomista koska lumiset talvet 2012 ja 2013 pitivät ulkoilureitit hyvässä jäässä ja loskassa vielä pitkään.


Itse tykkään nykyisestä alueesta ja reitistä paljon. Tasaista peltoa painetaan menemään. Heikkous on tietenkin alueen tuuliherkkyys. Yli kilometrin tapposuora on tarjonnut edellisvuonna vastatuulta ja nyt myötätuulta. Vastatuuli tuolla suoralla vaikuttaa helposti parikymmentä sekuntia kilometrivauhdeissa. Tuulettomalla kelillä reitti on erinomainen. Sitä odotellessa.

Tänä vuonna tapahtuma oli myös Runner’s High:n mittapuulla historiallinen. Olemme nelisen vuotta järjestäneet pienempiä ja isompia kylähölkkiä ja aina on ollut varma säätakuu. Tänä vuonna ennusteet näyttivät siltä että vettä losottaisi koleaan lauantaiaamupäivään. Se vaati oman suunnittelunsa kun ei voinut auringossa lekotella. Löysimmekin maalialueen kodin aina niin turvallisesta pakettiautosta. Ja vesisadehan alkoi heti kun viisi kilometriä starttasi liikkeelle. Ennen ei myöskään ole lähtöviivalla syntymäpäivälauluja laulettu, mutta nyt kun suurmies Alatalkkari täytti viisikymmentä myös melusaaste sallittiin.

Vitoselle starttasi pieni porukka menijöitä ja sen jälkeen olikin kymmenen minuutin odottelu ja osallistujamäärältään “päälaji” kymppi lähti liikkeelle. Ennakkoon kovin nimi oli ehdottomasti Laura Markovaara. Laura ei pettänyt tälläkään kertaa ja kepitti kaikki ukot. Somevastaava Järvinen kuittasi miesten tittelin nimiinsä. Aiemmat miesten voittajat ovat olleet Matti Rauma, Tommi Hytönen ja Mårten Boström, joten kovaan nimilistaan Järvinen puumerkkinsä kaiversi. Naisten aiemmat kympin voittajat ovat olleet Anni Hemminki, Paula Tukiainen sekä Sanna Kullberg. Nyt Laura juoksi kisaennätyksen. Miesten kovin noteeraus on vuodelta 2012 Hytösen 32.38.

HCP on leppoisa kisajärjestämistunnelmaan virittävä juoksu. Seuraava onkin sitten isompi haaste kun Helsinki Half Marathon järjestetään kesäkuun 6. Reittimestari Virtanen on tehnyt loistotyötä reitin kanssa ja vihdoinkin Helsinkiinkin saadaan puolimaraton keskustaan.

Kausi jatkuu

Pari viikkoa kulunut Rotterdamin mahalaskusta. Edelleen jonkin asteen maratonkrapula vaivaa, mutta tällä viikolla käynnistelin jo treenejä kohti tulevaa.

Paljon on tullut hakattua töitä ja valmenneltua. Huhtikuu on tiukinta juoksubuumia, jonka jälkeen kiireet alkavat hieman helpottaa. Tiistaina juoksentelin jo hieman reippaamman kuutosen ja maratonin väsyttämät ja viime viikonlopun polttareiden palauttamat jalat tuntuivat yllättävän freeseiltä ja virtaa löytyi. Ei ollut yhtään junnaavaa menoa. Keskiviikkona tyrkättiin Runner’s High:n Eliittiryhmän kanssa brutaali 6 x 1000 m mäkitreeni Malminkartanolla, jonka jälkeen tuli otettua kevyesti pari päivää ennen maaseutumatkailua Jyväskylään. Valitettavasti ehdin vain päivän vierailla “Suomen Ateenassa”, mutta oli se sitäkin leppoisampaa.

Maratonjyrä Mannisella oli nimittäin kovempi treeni suunnitteilla lauantaille ja käytyäni yliopistolla selvittämässä luuston keston ja läskivaraston riittävyyden hyppäsin mukaan treeniin. Aamulla olo oli täysin räjähtänyt mutta sain parilla tuplaespressolla yön paaston jälkeen aivot peliin mukaan. Sää oli lämmin ja tuuleton. Tuntui hyvältä muutaman tuulisen päivän jälkeen. Lisäpumppia toi historiallinen ensimmäinen yhteinen kovempi treeni. Kukapa olisi uskonut että ensimmäisestä kisakohtaamisesta kuluisi 21 vuotta ja kymmeniä kisastartteja ennen ensimmäistä yhteistreeniä. Naputtelimme tonneja hyvällä noin kolmen minuutin temmolla kahdeksan kappaletta kunnes otin hieman aikalisää ettei mene liian kovaksi homma. Hena veti yhden välissä ja hyppäsin sparraamaan sitten viimeiseen kymmenenteen vetoon mukaan. Oli täyttä nautintoa pistellä kunnon yhteistreeniä. Se on harvinaista herkkua nykypäivänä. Myös oma kulku kahden höntsäviikon jälkeen yllätti.

Seuraavina ohjelmassa on sitten SM-maastot. Toivottavasti vain ehjänä pysytään ja päästään nelosen viivalle Imatralla. Sen jälkeen sitten Tukholman maraton, jonka järjestäjillä menivät rasismisyytöksien alla hieman köntsät housuun ja joutuivat muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa pohjoismaalaisten huippujen kisasta. En edes tiedä onko kutsu enää voimassa? Risteilemään en hetkeen lähde. Kai se on, mutta pieni maku tuon höppäilyn johdosta kilpailusta lähti.

Pettymys

Rotterdamin maraton oli ehdoton pettymys. Tarkempi kisaraportti tulee myöhemmin. Loppuaikaa (2:33:XX) ei kannata hirveämmin tuijotella. Mielelläni olisin DNF:n nähnyt tulosluettelossa, mutta matka oli kulkeutunut jo sen verran kauaksi kisakeskuksesta että oli varmasti nopeampi keino läpsytellä takaisin höntsäillen.

Mitä sitten tapahtui ja miksi? Liian kova ja sahaava aloitus, vähäiset ja maratonille riittämättömän pitkät treenit, raju tuuli, matkustaminen, jetlag ja olosuhteiden muutos Singaporesta ym. ym. Kyykkäys oli monien tapahtumien summa ja ne pitää käsitellä tarkasti ennen seuraavaa maratonia ja testata kisataktiikassa jotain uutta ja pysyä siinä. Mikä tärkeintä, keväällä vaivannut akilles ei juostessa tuntunut, eikä ole juoksusta nyt ärtynyt yhtään. Voinkin hyvällä todennäköisyydellä sanoa että Tukholman maratonille mennään. Sitten laitetaan maratonit hetkeksi katkolle.

Fiilis on tällä hetkellä aika poljettu, mikä on hyvä. Coach Rutledge sanoi Jenkeissä huonosti menneiden kilpailuiden jälkeen että pitää muistaa tämä fiilis jatkossa, koska et halua kokea sitä uudestaan. Olen kyllästynyt tähän oloon maratonien jälkeen. On vittumaista vetää viimeisiä kilometrejä normaalia lenkkivauhtia ilman että etureidet eivät skulaa ollenkaan. Tiedän puutteet treenissä ja valmistautumisessa ja olen nyt entistä motivoituneempi tekemään töitä etten tuota fiilistä enää joutuisi kokemaan. Rotterdamin kyntäminen ei poista sitä tosiasiaa että kevään treeni on ollut määräpuutteista huolimatta onnistunut ja viime kevään akillesvaivojen jälkeen on jo yli 10 kuukautta yhtenäistä treeniä takana. Jeesustelusta ei ole nyt hyötyä ja mielenkiintoisia juoksuja on tulossa. Jos vaikka SM-maastoihin pääsisi jälleen mukaan.

Neljännesvuosikatsaus

Kolme kuukautta on taputeltu vuodesta 2015. Virallinen veteraanisoituminen lähestyy kovaa tahtia toukokuun lopussa kun kolmekymppisen leima nidotaan takaraivoon. Siitä eteenpäin meno tulee olemaan yhtä nousukiitoa ja vähitellen kasvavien ikähyvityksien laskua. Sitä ennen tosin on vielä muutama tiukka haaste edessä. Paljon on tullut koettua ja nähtyä alkuvuoden aikana ja huomattavasti rikkaampana jatketaan eteenpäin kohti uutta.

Cu Chi, Vietnam

Cu Chi, Vietnam

Viime syksynä päätin muuttaa mentaliteettiäni enemmän maratonin suuntaan. Uusi ärsyke tässä vaiheessa juoksuja ei varmasti olisi pahitteeksi. Päätin myös välittömästi Frankfurtin maratonista toivuttuani ilmoittautua Rotterdamin maratonille ettei lipsumisia hallijuoksuihin ja muihin tulisi. Rotterdamiin on nyt aikaa viikko ja treenit on treenattu. Onkin hyvä hetki katsella hieman taakse tekemisiä.

Elche, Espanja

Elche, Espanja

Varmasti olisi pitänyt juosta enemmän määrää, tehdä enemmän lihaskuntoa, lihashuoltoa ja venyttelyä. Näin varmasti aina. Yksi tavoitteista on ollut myös pysyä terveenä ja saada jatkuvaa treeniä koko kevään ajan. Se on onnistunut ja mitään isompia asioita en muuttaisi kuluneen vuoden tekemisissä. Tarkempia treenitoteutuksia voidaa tarkastella Rotterdamin jälkeen. Pienet mustat pilvet ovat leijuneet yllä hienoisten akillesvaivojen kanssa painiessa, mutta niiden myötä olen myös keskittynyt enemmän palautumiseen ja näin kaikki kovemmat treenit ja avainharjoitukset ovat onnistuneet. Olen sitten säästellyt välipäivien treenien kanssa tilanteen mukaan ja näin myös kokonaiskilometrimäärät ovat jääneet kohtalaisen alhaisiksi. Vaiva ei ole haitannut treenien toteutusta mitenkään, mutta en myöskään himoitse saavani akillesvaivoista pidempiaikaista riesaa.

Dubai, UAE

Dubai, UAE

Matkustelua on tullut paljon: Espanjassa tammikuussa, Dubaissa 10 päivää tammikuun lopussa, kaksi viikkoa Suomessa ja kaksi kuukautta Singaporessa. Matkustelu on myös tuonut hyvää rytmitystä pakkokevennyksien muodossa ja maiseman vaihtelu itsellä myös ennaltaehkäisee tietynlaista leipääntymistä ja tuo uutta virkistystä uusien juoksupaikkojen muodossa. Runner’s High:n ja Helsinki Half Marathonin töitä on tullut tehtyä reippaasti hyvänä tasapainottavana kaikelle muulle. Itselle ei varmasti 100 % pelkkään treenaamiseen keskittyminen ilman muita virikkeitä ole paras vaihtoehto parhaisiin tuloksiin.

Marina Barrage, Singapore

Marina Barrage, Singapore

Singaporen treenisäät myös kasvattivat entisestään oman elimistön kuuntelun oppimista – elintärkeä oppimisprosessi jos haluaa treenata mahdollisimman hyvin 30 asteen rajussa kosteudessa. Esimerkkinä Singaporen sääolosuhteiden rajuudesta kertoo isot nesteiden menetykset treenien yhteydessä. 3-4 kiloa saattoi helposti kadota yhden tiukemman treenin aikana. Parhaimmat lukemat neljä kiloa vaikka ennen punnitusta olin juonut 1,5 litraa treenin loppumisen jälkeen.

Hatta Pools, Oman

Hatta Pools, Oman

Paluu Suomeen tapahtui viime tiistaina. Aikaero on onneksi vain viisi tuntia ja lento (18 tuntia yhdellä välilaskulla) meni kivuttomasti. Mikään ei voita Turkish Airlinesin ruokatarjoiluja. Koneessa tuli vedettyä 7-8 tuntia unta, hyvin ruokaa, illalla kevyt core-coachaus ja saman tien oli Suomen rytmissä. Lennoista ja aikaeroista kestää kuitenkin toipua sen verran että päätin varmuuden vuoksi vasta lauantaina käydä hieman enemmän juoksemassa (20 km kevyttä) ja siirtelin tiukemman treenin sunnuntaille. Ajattelin että pitäisi myös hieman enemmän vedellä nyt kun herkistelyt tulivat jo hyvissä ajoin ennen maratonia.

Bigastro, Espanja

Bigastro, Espanja

Tänään vetelin sitten viimeisen totisemman treenin: 15 km “maratonvauhtia” (ainakin jonkun maratonvauhtia). Se meni leppoisasti 3.23/km keskitahtia. Muuten tasaista, pieni 500 m loppukiri. Singaporen jälkeen neljä astetta ja viima tuntuivat rajulta ja kohmetti mukavasti. Silti juoksu pysyi rentona ja helppona. Reitiksi olin myös valinnut oman suosikkimaratontreenisuoran rautatienvartta Ilmalasta Mäkkylään. Mitä tylsempi, raaempi ja askeettisempi sen parempi. Ja tuo pätkä täyttää kaikki toiveet. Sykkeet pienen tauon ja jetlagien jälkeen hieman koholla, mutta eiköhän tuosta treenistä tule hyvä buusti vielä tämän viikon aikana. Fiilis ainakin on nyt erinomainen ja Rotterdamin odotus voi tosissaan alkaa. Seitsemän päivää ja sunnuntaina 12.4. taas mennään. Tavoite on tasapainoinen suoritus ja askel taas kohti parempia aikoja ja kokemuksia.

Huopalahden asema, Helsinki

Huopalahden asema, Helsinki

Viimeinen viikonloppu

Singapore itsenäistyi 50 vuotta sitten vuonna. Silloin pääministerinä toimineelle Lee Kuan Yew’lle (kavereiden kesken LKY) se oli tiukka isku. LKY oli parin vuoden ajan ajanut kovasti Singaporen liittymistä Malesiaan, mutta se ei onnistunut ja Singapore itsenäistyi 1965. LKY sairastui, keräili itseään hetken, kokosi pakkansa ja alkoi rakentaa uutta modernia Singaporea. Hänestä tulikin Singaporen isä ja kaikkien kansalaisten esikuva. 25 pääministerivuoden aikana LKY nosti Singaporen köyhyydestä maailman valtioiden yläluokkaan ja teki itsestään maailmanlaajuisesti arvostetun johtajan.

Maanantaiaamuna Lee Kuan Yew kuoli 92-vuotiaana. Mestari oli elänyt pitkän ja rikkaan elämän ja kaikki singaporelaiset vauvasta vaariin aloittivat viikon kestävän suruajan. LKY:lle pystyi jättämään hyvästit Parlamenttitalolla lauantaihin asti 24 tuntia vuorokaudessa. Ihmiset jonottavat massoittain päästäkseen viimeiselle tervehdykselle. Jono kasvoi parhaimmillaan kymmenen tunnin pituuteen. Kävellessämme keskustassa, jonotuskarsinoita rakennettiin lisää jatkuvasti pidentyvälle jonolle.

Sunnuntaina piti olla kuntotestaus 2XU Compression Runin muodossa. Kympille oli ilmoittauduttu, mutta järjestäjät päättivät, “kunnioittaakseen LKY:n samana päivänä pidettyjä hautajaisia”, siirtää koko kilpailun tulevaisuuteen. Näin parisenkymmentä tuhatta juoksijaa, mukana myös useita ulkomailta kisaan tullutta, jäivät ilman sunnuntaiaamun endorfiinipöhöä. Koko kilpailuhan olisi ollut jo loppu hyvissä ajoin ennen hautajaisseremonioiden alkua.

Mikä luonnollisesti normaalia on se että uusi päivä ilmoitetaan kahden viikon kuluttua, mahdollisesti saatetaan perua, ja jos ei mukaan enää uutena päivänä pääse voi kilpailunumeron vaihtaa maaliintulopaitaan ja mitaliin  – ilmoittautumismaksuja (60 SGD) ei palauteta senttiäkään. Näin ollen molemmat ohjelmassa olleet kompressiojuoksut puristettiin aika tiiviiseen pakettiin Compressport Runin ollessa alimittainen. Haluaisin nähdä tilanteen jossa Helsinki Half Marathon peruutettaisiin ilman pakottavaa syytä ja pitäisimme kaikki osallistumismaksut. Mitäs luulette, mikä olisi reaktio?

Singaporelaiset sen sijaan suhtautuivat tuomioon ymmärtävästi. Kiittelivät järjestäjän toimintaa ja hienoa elettä perua tapahtuma. Innoissaan kyselivät Finisher-paidan noudosta ja osallistujamitalista. Expatit ja ulkomaalaiset sen sijaan syyttivät järjestäjiä isomman luokan huijauksesta. Tämän paikalliset tuomitsivat epäkunnioittavana ja järjestäjät tarjosivat vastauksina vain kellonaikoja paitojen ja mitalien noudoille.

“If you can’t think because you can’t chew, try a banana.”
-Lee Kuan Yew Singaporen purkansyöntikiellosta

Päätin sitten korvaavana tuikkauksena käydä juoksemassa East Coast Parkin parkrunin vitosen lauantaiaamuna, mutta hieman liian kova alku (2.53 ensimmäinen tonni) ja treenijumi kostautuivat ukkosta ennakoivassa kosteudessa ja loppu menikin höntsäten loppuajan painuen melkein 16 minuuttiin. Joten hieman vaisu maku jäi viimeisestä Singaporessa vietetystä viikonlopusta. Kokonaisuutena jakso on ollut kuitenkin erinomainen ja laadukkaita treenejä tullut tehtyä useita. Huomenillalla matka Suomeen ja viimeiset hiomiset kohti kahden viikon päästä odottavaa Rotterdamin maratonia.

Lee Kuan Yew’s final journey through Singapore. #Singapore #LeeKuanYew #rain #LKY

Video, jonka Aki Nummela (@akinummela) julkaisi 29. 03ta 2015 klo 0.57 PDT

North East Compressport Runin “puolimaraton”

Viimeisen reilun vuoden aikana aikaiset herätykset ja aamustartit ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Niistä on myös alkanut vähitellen pitää. Onpahan ainakin aikaisin hupi ohi ja on aikaa muille virityksille. Näillä leveyspiireillä se myös inhimillistää juoksusäätä ja pahin auringon porotus jää puuttumaan. Tällä kertaa startti oli 6.30 aivan Malesian rajan tuntumassa joten matkustamiseen piti varata hieman aikaa. Tapahtuman Facebook-sivuilla ihmiset valittivat myöhäistä aloitusaikaa. Bussit ja metrot aloittavat liikehdinnän kuuden nurkilla, joten paikalle piti mennä reteästi taksilla. Herätys virkeänä klo 4.00 muutaman tunnin nukkumisen jälkeen. Kevyt aamupala sisälsi vaaleaa pandan-leipää, puuroa, Northforcen Essoa sekä koneen herättelyyn pienenä kofeiinibuustina ökymakea vietnamilainen Red Bull ja High5:n Extremeä. Sitten kadun varteen metsästämään taksia, joka saatiinkin melkein välittömästi.

Saavuimme hieman viiden jälkeen kisapaikalle. Korkeiden asuintalojen keskeltä löytyi pieni puisto, jonne oli pystytetty pari isoa katosta. Valmistelut olivat vielä hieman kesken ja vain kourallinen juoksijoita oli saapunut paikan päälle näin aikaisin. Puolimaratonille oli ennakkoon ilmoittautunut noin tuhat juoksijaa ja tunnin myöhemmin starttaavalle 10,5 kilometrille reilut puolet enemmän. Tarkkoja määriä ei voi tietää kun kokonaistuloksia ei täällä julkaista, ja osa juoksuihin ilmoittautuneista ilmoittautuu juoksuihin vain siksi että saa kisapaidan ja usein jo ennakkoon jaettavan osallistumismitalin. Niillä porukka sitten pullistelee, keräilee pisteitä kouluihin yms. vaikka eivät koskaan olisi lähtöviivalle tulleetkaan.

Kisareitti kiertäisi puiston keskellä menevää vesistöä kaksi kierrosta. Lätäkön tuomaa pientä extrahöyryä lukuunottamatta olosuhteet olivat hyvin normaalit: kostea 26-29 astetta. Aurinko nousisi noin seitsemän maissa, joten puolisen tuntia saisi juosta hämärässä. Verryttelyssä reitti näytti varsin miellyttävältä.

Startti tapahtui kuiskaten ettei naapuritalojen asukkaita herätettäisi. Viivalle ilmestyi etujoukkoihin kaksi kenialaista miestä ja kaksi naista. Kuulemma erään malesialaisen bisnesmiehen bisnes kuskata kenialaisia juoksijoita keräämään Kaakkois-Aasian tapahtumista rahat pois. Yhteensä tallissa noin 6-8 kenialaista. Todennäköisesti palkintorahat menevät suurilta osin jannun taskuun ja vastineeksi tarjoaa majapaikan ja hieman nasilemakkia. Tutulta kuulostaa myös näin suomalaisittain ajateltuna.

Startti tapahtui tiukkaan lammen rannalle vievään alamäkeen. Olin ajatellut sopivaksi alkivauhdiksi noin 3.15-3.20/km ja sillä temmolla lähdinkin liikkeelle. Ensimmäinen tonni meni n. 2.40 ja GPS näytti 800 m. Siinä vaiheessa vielä elättelin toiveita että myöhemmin kilometrit tasoittuisivat. Jokainen tonni oli kuitenkin “tarkasti” merkattu. Vedin letkaa pienellä etumatkalla, kunnes parin kilometrin kohdalla toinen kenialainen Samson Kiplagat hyppäsi peesiin ja meni samantien vetämään. Pidin oman tahdin ja Samson pääsi hieman karkuun ja reilun kolmen kilometrin kohdalla myös toinen kenialainen tuli ohi. Kuittasin kuitenkin jannun välittömästi ja vähitellen hän alkoikin jäädä. Kilometrit eivät tasoittuneetkaan ja aloin jo hieman mietiskellä kokonaispituutta kun viiden kilometrin kohdassa GPS näytti 4,5 kilometriä. Kiplagat veteli edellä ja oma juoksu tuntui rennolta. Juoma-asemia oli parin kilometrin välein, mutta mikään asemista ei ollut valmiina kun saavuin asemille ja näin ensimmäisen 10 km aikana en juomaa saanut mistään ja meno alkoi tuntua hieman tukalalta.

Ensimmäinen 10,5 kilometrin kierros lähestyi loppua. GPS ei näyttänyt edes 10 km joten oli helppo laskeskella että tänään loppuaika tulee olemaan hurja ja loppumatka ei tule olemaan edes kahtakymppiä. Hieman vei makua hommasta. Edellä Kiplagatti naukui noin 20 sekunnin päässä ja ukon juoksu näytti rennolta. Takana toinen kenialainen ja aussi-Thompson olivat jääneet selvästi, joten pystyi hieman passata vauhtia. Juomaakin alkoi saada asemilta hetken aikaa kunnes ne ruuhkautuivat. Lisämaustetta alkoivat tuottaa reitille ilmestyneet lukuisat höntsäpyöräilijät sekä kierroksella ohitettavat puolimaratoonarit.

Loppu meni rennonkovaa hikoillessa ja tuloksena kakkossija ajalla 1:05:43. Kahden minuutin ennätysparannus. Harmi vaan että matka ei ollut edes 20 kilometriä joten se siitä. Eli todellinen kompressiopuolimaraton. Palkinnoksi ruokarahaa 300 SGD:tä ja alimittaiset Compressportin sukat. Kokonaisuudessaan erinomainen treeni ja olosuhteisiin nähden hyvää etenemistä.

Tässä tulokset:

1. Samson Kiplagat KEN 01:04:53
2. Aki Nummela FIN 01:05:43
3. Fraser Thompson AUS 01:07:46
4. John Kipkorir Rutto KEN 01:08:46

10869833_10152965830432740_1260381715441890059_o

Kuva, jonka Aki Nummela (@akinummela) julkaisi 15. 03ta 2015 klo 1.43 PDT

North East Compressport Run -ennakko

Huomenna avataan vuosi puolimaratonien osalta. Austavan suunnitelman mukaan North East Compressport Run tulee olemaan kevään ainoa puolimaraton kun Rotterdamin maraton nollaa mahdollisuuden osallistua seuraavan viikonlopun SM-puolikkaalle.

Ennakkotiedot huomisesta kilpailusta ovat hyvin hataralla pohjalla. Lähtöaika on klo 6.30 aamulla ja starttipaikka jossain määrin selvitettynä. Bussit ja metrot eivät vielä kulje tuohon aikaan joten reteästi taksilla kisapaikalle viiden nurkilla. Reitistä ei mitään tietoa. Jonkinlaista joenvartta kierretään. Kierroksen pituudesta ei myöskään ole mitään tietoa, mutta vesipisteitä on kuulemma noin kahden kilometrin välein. Ja niitähän tarvitaan kun lämpötila tulee olemaan perinteisen kostea + 26-27. Tapahtuman Facebook-sivulla ihmiset valittavat kilpailun myöhäistä alkamisajankohtaa.

Ihan hyvillä fiiliksillä liikenteeseen. Juoksu on treeneissä sujunut rennosti ja kohtalaisen kevyttä määrää on tyrkättykin. Tiistaina vedetty VK-4 km (3.20/km) + 6 x 1600 m (3.15/km -> 3.05/km) + 3 x 500 m (1.25/500 m->1.18/500 m) sujui hyvin vaikka pientä ilmastointilaiteflunssaa Ho Chi Minhin viikonloppureissulta oli tuliaisina. Edellisviikolla tuli niin ikään yksi kovempi treeni kun työnsin suosikkiharjoituksiini lukeutuvan 6 km + 5 km + 4 km + 3 km + 2 km (vetojen keskivauhdit välillä 3.11/km-3.25/km). Palautuksena vetojen välissä 1 km noin 5.00/km-vauhtia. Muuten kaikki päivät ovat sujuneet palauttavan merkeissä joten nälkää reippaampaan juoksuun löytyy.

Maratoonarin unelmabaanaa @East Coast Park.

Maratoonarin unelmabaanaa @East Coast Park.