Nollapiste

smviestit

Kymmenen vuotta sitten menestyksekkään juoksuvuoden 2007 päätteeksi laitoin utopiaa huokuvaksi tavoitteeksi nousta Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäimmän seuran Helsingin Kisa-Veikkojen kaikkien aikojen eniten SM-pisteitä (Kalevan Malja -pisteet) keränneeksi urheilijaksi.

Silloin listaa hallitsivat sellaiset seuralegendat kuin Vesa-Pekka Pihlavisto, Heidi Suomi ja Jaska Tuominen. Näiden starojen yläpuolella kuitenkin kaulaa kasvatti aktiiviurheilijoista estemestari ja armoitettu viestijyrä Mikael Talasjoki, jonka kanssa sain samoissa joukkueissa kokea monia unohtumattomia viestijuoksuja ja mestaruuksia. Talasjoen hieno ura loppui vuoteen 2010, jonka aikana hän keräsi 17 vuodessa mykistävät 301,25 SM-pistettä – vajaa sata pistettä enemmän kuin kaikkien aikojen listan kakkosena majaillut Vesa-Pekka Pihlavisto. 2010 kauden lopuksi olin itse noussut juuri listan kolmoseksi ohi Heidi Suomen, mutta aikuisten sarjoissa pisteitä kertyi turhan hitaasti ja HKV:n viestidynastiakin oli hiipumaan päin. Silti tavoite säilyi mielessä ja piti kilpailudraivin korkealla.

Eilen, seitsemän vuotta myöhemmin, juostiin puolimaratonin SM-mitaleista Espoossa. Kevät on yleisesti ollut itselle hieman kankeaa aikaa tulosten teon suhteen. Kroppa on vielä talviunilla ja coachauskiireet luovat haasteita omalle treenaamiselle. Kevätkankeus ja isot liikkumismäärät ovat kuitenkin purreet sen suhteen että loppuvuodesta kunto on ollutkin yleensä hyvällä tasolla. SM-puolimaratonille asetin itselleni minimitavoitteeksi sijoittua kuudenneksi. Miksi kuudenneksi? No siksi, että sillä suorituksella hivuttaisin itseni Talasjoen ohitse HKV:n kaikkien aikojen pistepörssissä. Sijoituin kuudenneksi peruskankealla juoksulla ja ohitin Mikaelin 0,83 pisteellä. 301,25 vs. 302,08 (selvennyksenä aikuisten sarjoissa SM-pisteitä jaetaan kahdeksalle parhaalle).

Moni ajattelee tässä vaiheessa että “who gives a fuck”. I give. Joku viisas mies on joskus sanonut että matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Niin tässäkin tapauksessa. Pisteiden keruuseen on käytetty vuodesta 2002 alkaen 16 vuotta hikoilua ja nautintoa kisaamista kohtaan vaahteralehtipaidassa. Ei hirveästi kyyneleitä, koska olen nauttinut jollain pervessillä tavalla myös epäonnistumisista tietäen että ne toimivat vain laukaisualustana jollekin paremmalle. En tule koskaan olemaan yksi seuran historian parhaimpia urheilijoita jos katsotaan tuloksia tai arvokilpailusaavutuksia. Ei ole Talasjokikaan näillä standardeilla mitattuna, mutta itselleni hän on kuitenkin aina yksi suurista ja esikuva, “ikitaistelija” joka oli aina valmis taisteluun kun tarvetta oli. Mikaelia on myös kiittäminen riman asettamisesta omilla meriiteillään tarpeeksi ylös haastamaan oma tekemiseni. Nyt se rima on saavutettu ja yksi tärkeimmistä henkilökohtaisista tavoitteista sen myötä nollattu. On aika kaivaa uusia tavoitteita tähtäimeen. Toivottavasti joku juniori intoutuu vielä haastamaan listan dinosaurukset tulevaisuudessa, mutta sitä ennen toivottavasti myös oma pisteiden keruu jatkuu – ei pidä tehdä tuleville pisterohmuille hommaa niin helpoksi mitä Mikael sen minulle teki. 😉

Seuraavana kalenterissa näyttäisikin olevan aina meikäläiselle hankalat SM-maastot 7.5. Vierumäellä.

KOKOELMA SM-PISTEIDEN ARVOISISTA SUORITUKSISTA HKV:N PAIDASSA VUOSINA 2002-2017:

2017
22.4. Puolimaraton, Espoo 6.

2016
25.9. Maraton, Lahti KULTAA
24.7. 5000 m, Oulu HOPEAA
23.7. 3000 m esteet, Oulu HOPEAA
16.4. Puolimaraton, Jyväskylä 5.

2015
31.7. 3000 m esteet, Pori 5.
10.5. Maastojuoksu 4 km, Imatra 4.

2014
20.9. Maraton, Lappeenranta 6.
3.8. 10 000 m, Kuopio 8.
2.8. 3000 m esteet, Kuopio HOPEAA
1.8. 5000 m, Kuopio 6.
6.7. 4 x 400 m, Lahti 8.
5.7. 4 x 800 m, Lahti 7.
19.4. Puolimaraton, Heinola 5.

2013
28.7. 1500 m, Vaasa 4.
27.7. 3000 m esteet, Vaasa HOPEAA
20.4. Puolimaraton, Tuusula 7.

2012
14.10. Maraton, Vantaa HOPEAA
26.8. 1500 m, Lahti 6.
25.8. 3000 m esteet, Lahti PRONSSIA
14.7. 4 x 800 m, Pori HOPEAA
21.4. Puolimaraton, Kuopio PRONSSIA

2011
7.8. 1500 m, Turku 6.
10.7. 4 x 1500 m, Tuusula 6.
9.7. 4 x 800 m, Tuusula 4.

2010
8.8. 1500 m, Kajaani 5.
11.7. 4 x 1500 m, Pedersöre HOPEAA
10.7. 4 x 800 m, Pedersöre KULTAA

2009
2.8. 5000 m, Espoo 8.
1.8. 1500 m, Espoo 6.
5.7. 4 x 1500 m, Raahe KULTAA
4.7. 4 x 1500 m, Raahe KULTAA

2008
26.7. 800 m, Tampere 8.
15.6. 4 x 1500 m, Espoo KULTAA
14.6. 4 x 800 m, Espoo KULTAA

2007
26.8. 22-v. 800 m, Kokkola HOPEAA
25.8. 22-v. 3000 m esteet, Kokkola HOPEAA
25.8. 22-v. 1500 m, Kokkola KULTAA
5.8. 1500 m, Lappeenranta 6.
4.8. 800 m, Lappeenranta 6.
8.7. 4 x 1500 m, Turku KULTAA
7.7. 4 x 800 m, Turku KULTAA
20.5. 22-v. 6 km maastojuoksu joukkuekilpailu, Imatra KULTAA
20.5. 22-v. 6 km maastojuoksu 4.

2006
3.9. 22-v. 5000 m, Helsinki 4.
2.9. 22-v. 3000 m esteet, Helsinki PRONSSIA
2.9. 22-v. 1500 m, Helsinki PRONSSIA
9.7. 4 x 400 m, Mikkeli 4.
9.7. 4 x 1500 m, Mikkeli KULTAA
8.7. 4 x 800 m, Mikkeli HOPEAA
14.5. 4 km maastojuoksu joukkuekilpailu, Saarijärvi HOPEAA

2005
21.8. 22-v. 5000 m, Ikaalinen HOPEAA
20.8. 22-v. 3000 m esteet, Ikaalinen 4.
20.8. 22-v. 1500 m, Ikaalinen 4.
17.7. 1500 m, Pori 7.
10.7. 4 x 1500 m, Lahti KULTAA
9.7. 4 x 800 m, Lahti HOPEAA
15.5. 22-v. 6 km maastojuoksu joukkuekilpailu, Varkaus HOPEAA

2004
8.8. 19-v. 5000 m, Pori KULTAA
7.8. 19-v. 2000 m esteet, Pori KULTAA
6.8. 19-v. 1500 m, Pori KULTAA
1.8. 1500 m, Vaasa 7.
4.7. 4 x 400 m, Kajaani PRONSSIA
4.7. 4 x 1500 m, Kajaani HOPEAA
3.7. 19-v. 3 x 800 m, Kajaani KULTAA
16.5. 19-v. 6 km maastojuoksu KULTAA
24.4. 19-v. 10 km maantiejuoksu PRONSSIA

2003
17.8. 19-v. 5000 m, Tornio PRONSSIA
6.7. 19-v. 4 x 400 m, Tampere HOPEAA
5.7. 19-v. 3 x 800 m, Tampere KULTAA
26.4. 19-v. 10 km maantiejuoksu, Pyhäjärvi KULTAA

2002
18.8. 17-v. 800 m, Äänekoski KULTAA
17.8. 17-v. 1500 m esteet, Äänekoski KULTAA
16.8. 17-v. 3000 m, Äänekoski KULTAA
7.7. 17-v. 4 x 300 m, Lohja PRONSSIA
6.7. 17-v. 3 x 800 m, Lohja KULTAA
12.5. 17-v. 4 km maastojuoksu joukkuekilpailu, Lapua KULTAA
6.4. 17-v. 10 km maantiejuoksu, Nurmo KULTAA

Advertisements

SM-puolimaraton

Kun viime vuonna lähdin kaavailemaan suuntaviivoja tälle kilpailukaudelle, oli viime viikonlopulle kaksi vaihtoehtoa: mukavan keväinen Mt.Sac Relays ja hekumalliset juoksuillat Walnutissa Kaliforniassa tai SM-puolimaraton Kuopion Väinölänniemellä. Ja kyllähän se piti sen verran urheiluhenkeä olla, että eksoottinen Kuopio vei voiton Kaliforniasta.

Väinölänniemen Mt.Sac.

Perjantaina verryttelylenkillä puhalsi hurja arktinen tuuli, mutta olin silti luottavainen lauantain kilpailun säästä, koska järjestelytoimikunta oli kilpailukutsussaan lupaillut myötätuulitakuuta. Lauantaiaamuna pieni pettymys valtasikin mielen, kun tuulimittarit roikkuivat käytännössä nollassa. Edes Helsingin Kisa-Veikkojen legendaarinen tuulimittari Mate ei olisi saanut höngittyä tuulilukemia yli sallittujen lukemien.

Kilpailuun en ollut sen ihmeempää taktiikkaa laatinut. Ennätys mielessä ja oma juoksu. Perussetti. Ennakkotippailuissa olin jopa uumoillut kenialaissyntyneille menijöille kolmoisvoittoa. Näin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut vielä tänä vuonna.

Miika Takala lähti pyssyn pamauksesta liikkeelle kuin tykin suusta. Ensimmäisen radalla juostun rundin jälkeen eroa oli jo useampi kymmenen metriä. Otin leppoisasti kakkospaikan ja mielessä kävi jo hetken että Lewis Korir oli unohtunut kisapaikalle raahatulle jäätelökioskille. Kilometrin jälkeen Lewis kalastelikin meikäläisen kiinni ja iski Takalan kantaan. Hivutin kaksikon kiinni parin kilometrin kohdalla ja Lewis tarjosi kohteliaana miehenä kädellä jopa vetojuhdan hommia. Kieltäydyin. Se saattoi olla virhe kieltäytyä, koska sen verran ärheästi äijä siitä lähti, että seuraavan kerrän kenialaisvahvistusta nähtiinkin sitten vasta Hannes Kolehmaisen patsaalla podiumilla kilpailun jälkeen.

Jäätiin hetkeksi sitten Miikan kanssa kahdestaan ulkoilemaan. Taustalla ollut takaa-ajoporukka jäi askel askeleelta ja loi pelottavan hyvänolontunteen jo muutaman kilometrin jälkeen. Jossain vaiheessa jäin Miikasta pätkän verran. Muutamia väliaikoja alkumatkasta muistan ennen kuin kiertäminen sekoitti sisäisen kalkulaattorin: 5km 15.40, 7km 22.02, 10km 31.40. Eli reipasta tahtia. Alkumatkaa siivitti myös kenialaisten Koririn ja Willy Rotichin managerin Antti Lähteenmäen kannustava huudahdus “eikö kyyti kelvannut?” Sillä hetkellä mieleen tulikin lämpimät muistot taannoisista Raahen SM-viesteistä, kun Tapsa luuttusi Rotichilla rataa 4x1500m loppusuoralla. Vai eikö kyyti tuolloin vaan Willylle kelvannut?

Kympistä eteenpäin kisa oli vain lukuisien kylttien tuijottelua. 11 kierrosta vajaata kahden kilometrin rinkiä on suorastaan eläimellistä menoa. 21 kilometritolppaa höystettynä kymmenellä junnujen tolpalla saivat ajatukset harhailemaan kolmen kilometrin tötsältä jo 15 kilometriä eteenpäin ja hetkessä oltiinkin juoksemassa uudestaan M17-sarjan mestaruuksista Nurmossa kymmentä vuotta aiemmin vuonna 2002. Kaikenlaista mielessä käykin. Edellisyönä olin myös nähnyt unta että Tuomo Salonen juoksi puolimaratonin 1:06.13. Tätäkin painajaista tuli pohdittua.

15 kilometrin kohdalla uskalsin jo luvata mitalin itselleni. Juuri sitä ennen meinasin tukehtua geelin, joten pahimmat vastoinkäymiset oli ohitettu. Onpahan treenattavaa tuossa geeliosastollakin, vaikka katsomon kourallisessa asiantuntijaväestössä sitä olikin jo “selvästi harjoiteltu”.

Loppu tuli selvästi madellen ja säästellen energioita tuleville puolikkaille ja aika lipsahtikin ennätyksen väärälle puolelle aikaan 1:08.23. No, rajuimmat huhut kertoivat reitin myös olleen parisataa metriä ylipitkä. Mitali tuli kuitenkin ja se on pääasia näissä karkeloissa. Nyt kun mitali on taskussa näistäkin kekkereistä niin voin myös luvata että ensi vuonna on jälleen Mt. SAC Relaysin vuoro.

On myös ilo huomata, minkälainen arvostus Suomen Urheiluliitossa on maantiejuoksun SM-kilpailuja kohtaan. Kyllä liiton palkkalistoilla Facebookissa notkutaan ja EM-kilpailuiden laivaseminaareista liveraportteja rustaillaan, mutta jos kukaan ei vaivaudu kirjoittamaan SM-kilpailuista ennakoita tai välittömiä kisaraportteja niin kyllä joku hommassa kusee jälleen pahemman kerran. Olisikohan huono ajatus järjestää joku vuosi SM-puolimaraton esimerkiksi Helsinki City Runin yhteydessä ja tuoda yksi niistä Suomessa jäljellä olevista todellisista keväisistä kilpajuoksuista vähän ihmistenkin ulottuville?

Onneksi muutamia kilpajuoksunkin sanansaattajia Suomestakin vielä löytyy. Tässä Hevoskuurin juttu SM-maanteiltä.

Mutta, ei auta jäädä liiaksi hehkumaan mitalihuumassa, vaan uusi haaste odottaa jo kolmen viikon päässä: SM-maastot ja äijien 4km Pudasjärvellä. Siitä sitten katse kohti ratakautta. Todennäköinen ratakauden avaus on edessä Otaniemessä SELL-Gamesien merkeissä viikko SM-maastojen jälkeen. Sen jälkeen palataan hetkeksi maanteille Yritysmaratonviestin merkeissä  Runner’s High:n possella.